Pitkäkestoisten sopimusten muuttaminen muuttuneissa olosuhteissa

Abstract

Tutkielmassa perehdytään pitkäkestoisten sopimusten erityispiirteisiin ja niille ominaisiin elementteihin: lojaliteettiin, luottamukseen ja yhteistyöhön. Tutkielmassa pääkysymyksenä on, miten sopimuksen sisältöä voidaan muuttaa muuttuneissa olosuhteissa. Tutkielmassa otetaan esille sopimuksen prosessikäsitys, jonka voidaan todeta soveltuvan perinteistä sopimuskäsitystä paremmin kestosopimuksiin. Tutkielmassa käsitellään erilaisia muutosmekanismeja, joiden varassa sopimuksen sisältöä voidaan muuttaa, sekä sopimuksen muuttamisen suhdetta sopimusoikeudelliseen pacta sunt servanda –periaatteeseen. Tarkasteltavina ovat sopimuksen yksipuolinen muuttaminen ja sopimuksen mukainen muuttaminen. Tutkielmassa selvitetään mitä tarkoitetaan suorituksen mahdottomuudella, minkälaisiin tilanteisiin mahdottomuus kytkeytyy ja mikä vaikutus sillä on sopimusosapuolten velvoitteisiin. Tämän jälkeen käsitellään mahdottomuuden suhdetta yhä yleistyvään force majeure –lausekkeeseen, ja selvennetään force majeure –ehdon sisältöä ja oikeusvaikutuksia. Tutkielmassa esitetään yleiskatsaus eri maiden muuttuneiden olosuhteiden doktriineihin. Hardship –lausekkeen sisältöön perehdytään mm. UNIDROIT'n periaatteiden avulla. Hardshipin tyypillinen seuraus, uudelleenneuvottelu –ehto on otettu erityisen mielenkiinnon kohteeksi, sillä ehdolla on painava merkitys erityisesti pitkäkestoisissa sopimussuhteissa, joissa sopimussuhteen jakuvuus myös olosuhdemuutoksissa on osapuolille olennaisen tärkeää. Lopulta tutkielmassa perehdytään tuomioistuimen mahdollisuuksiin puuttua sopimuksen sisältöön sovittelemalla kohtuutonta sopimusta.