Pienhankintojen kilpailuttaminen
Kujanpää, Antti (2011)
2011
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Julkiset hankinnat ovat merkittävä osa julkista taloutta. Suurin osa kaikista hankinnoista tehdään kunnissa. Tehdyistä hankinnoista merkittävä osa alittaa kansalliset kynnysarvot jääden täten hankintalain soveltamisen ulkopuolelle. Näiden ns. pienhankintojen kilpailuttamista ei ohjaa suoraan mikään erityislaki. Julkisten hankintojen kilpailuttamisen perustavanlaatuisena tarkoituksena on saada aikaan säästöjä. Säästöjä voidaan saada aikaan avoimeen kilpailuun perustuvassa toiminnassa.
Koska pienhankintoja ei tarvitse kilpailuttaa hankintalain mukaan, on syntynyt käsitys, että pienhankintoja ei tarvitse kilpailuttaa ollenkaan. Pienhankintoja ohjaavat kuitenkin EY:n perustamissopimuksen perustavanlaatuiset periaatteet, hankintadirektiivissä mainitut periaatteet sekä hallintolaissa ilmaistut hyvän hallinnon perustana olevat periaatteet. Viimekädessä pienhankintoja ohjaavat hankintayksikköjen hankintaohjeet. Tutkimuksen tarkoituksena on perehtyä ja selvittää niihin sääntöihin jotka ohjaavat pienhankintojen toteuttamista sekä pienhankinnan määrittelyä.
Tutkimusmetodina toimii oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Lainopin teorian ytimenä on selvittää mitä voimassaoleva lainsäädäntö sanoo tutkittavana olevasta aihealueesta tai tapauksesta. Tutkimuksen aineistona metodin mukaisesti on toiminut aiheeseen soveltuva laki, lakien esityöt sekä tuomioistuinkäytäntö, erityisesti EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Tutkimuksessa on huomioitu myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta sekä artikkeleita.
Pienhankintojen kannalta on ideaalista, jos niiden toteuttamiseksi on säädetty hankintaohjeistus. Hankintaohjeistuksen lisäksi hankintayksiköillä tulisi olla selkeä hankintastrategia, jonka mukaan toteutettaisiin kaikki hankinnat. Pienhankintojen toteuttamisessa vaarana on kilpailuttaa hankinta pienhankintana, vaikka se lakia tarkasti tulkittaessa kuuluisikin osaksi jotain isompaa kokonaisuutta, joko laatunsa tai kilpailuttamisen toistuvuuden perusteella. Hankintaohjeistuksella ja selkeällä strategialla tätä riskiä voitaisiin pienentää. Lisäksi hankintoihin liittyvällä avoimella tiedottamisella voidaan vähentää tehokkaasti hallintoon suuntautuvaa epäluuloa ja luoda jopa edellytyksiä markkinoiden kehittymiselle.
Koska pienhankintoja ei tarvitse kilpailuttaa hankintalain mukaan, on syntynyt käsitys, että pienhankintoja ei tarvitse kilpailuttaa ollenkaan. Pienhankintoja ohjaavat kuitenkin EY:n perustamissopimuksen perustavanlaatuiset periaatteet, hankintadirektiivissä mainitut periaatteet sekä hallintolaissa ilmaistut hyvän hallinnon perustana olevat periaatteet. Viimekädessä pienhankintoja ohjaavat hankintayksikköjen hankintaohjeet. Tutkimuksen tarkoituksena on perehtyä ja selvittää niihin sääntöihin jotka ohjaavat pienhankintojen toteuttamista sekä pienhankinnan määrittelyä.
Tutkimusmetodina toimii oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Lainopin teorian ytimenä on selvittää mitä voimassaoleva lainsäädäntö sanoo tutkittavana olevasta aihealueesta tai tapauksesta. Tutkimuksen aineistona metodin mukaisesti on toiminut aiheeseen soveltuva laki, lakien esityöt sekä tuomioistuinkäytäntö, erityisesti EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Tutkimuksessa on huomioitu myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta sekä artikkeleita.
Pienhankintojen kannalta on ideaalista, jos niiden toteuttamiseksi on säädetty hankintaohjeistus. Hankintaohjeistuksen lisäksi hankintayksiköillä tulisi olla selkeä hankintastrategia, jonka mukaan toteutettaisiin kaikki hankinnat. Pienhankintojen toteuttamisessa vaarana on kilpailuttaa hankinta pienhankintana, vaikka se lakia tarkasti tulkittaessa kuuluisikin osaksi jotain isompaa kokonaisuutta, joko laatunsa tai kilpailuttamisen toistuvuuden perusteella. Hankintaohjeistuksella ja selkeällä strategialla tätä riskiä voitaisiin pienentää. Lisäksi hankintoihin liittyvällä avoimella tiedottamisella voidaan vähentää tehokkaasti hallintoon suuntautuvaa epäluuloa ja luoda jopa edellytyksiä markkinoiden kehittymiselle.