Parasosiaalinen läheisyys Twitchissä : Pelistriimaajien vuorovaikutuskeinot suhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä

Digitaalinen vuorovaikutus on nykypäivänä yhä keskeisemmässä roolissa sosiaalisten suhteiden muodostumisessa, ja suoratoistopalvelu Twitch on noussut merkittäväksi alustaksi uudenlaisten, teknologian mahdollistamien suhteiden syntypaikkana. Alustan suosio perustuu pitkälti sen reaaliaikaiseen ja osallistavaan luonteeseen, jossa katsojilla on mahdollisuus kokea yhteyttä striimaajaan yksisuuntaisen, mutta vuorovaikutteiselta tuntuvan suhteen kautta. Näitä suhteita kutsutaan parasosiaalisiksi suhteiksi ja niiden roolia on tutkittu verkkoyhteisöissä kasvavassa määrin viime vuosina. Tästä huolimatta on yhä tarpeen ymmärtää tarkemmin, miten striimaajat itse vaikuttavat tällaisten suhteiden syntymiseen ja vahvistumiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten Twitch-pelistriimaajat edistävät omalla toiminnallaan parasosiaalisten vuorovaikutussuhteiden syntymistä ja syvenemistä katsojiensa kanssa. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti striimaajien käyttämiä vuorovaikutuskeinoja sekä teknologian mahdollistamia toimintoja, joiden avulla yhteisöllisyyden ja läheisyyden kokemuksia tuotetaan. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii parasosiaalisten suhteiden teoria, joka kuvaa yksisuuntaisten mediavälitteisten suhteiden syntyä ja vaikutuksia. Teoreettisessa tarkastelussa hyödynnetään myös digitaalisen median affordanssien käsitettä, jolla viitataan teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin ja rajoituksiin vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona toimivat muistiinpanot, jotka on kerätty netnografisesti havainnoimalla kolmen suositun Twitch-pelistriimaajan, Pokimanen, Tubbon ja DisguisedToastin, striimien tallenteita. Analyysimenetelmänä käytetään grounded theory -menetelmää, joka mahdollistaa aineistolähtöisen tarkastelun. Analyysissä huomioitiin niin sanallinen kuin visuaalinenkin vuorovaikutus ja näiden pohjalta muodostettiin kuusi vuorovaikutuskeinoluokkaa: suora verbaalinen vaikutus, kiitollisuuden osoittaminen, intiimin tiedon jakaminen, ennalta-arvattavuus, katsojan opastaminen ja retoriset keinot. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että striimaajat hyödyntävät näitä keinoja systemaattisesti rakentaakseen katsojiin yhteyttä ja ylläpitääkseen jatkuvuuden tunnetta. Teknologisia affordansseja, kuten reaaliaikaista chattia, ponnahdusilmoituksia ja grafiikoita, käytetään vuorovaikutuksen rytmittämiseen ja katsojien huomioimiseen. Striimaajien esiintymistavat ovat harkittuja ja tavoitteellisia, mutta samalla niissä pyritään autenttisuuteen ja läsnäolon kokemuksen vahvistamiseen. Keskeisenä päätelmänä voidaan todeta, että parasosiaaliset suhteet eivät synny ainoastaan toiston ja näkyvyyden seurauksena, vaan vaativat striimaajalta aktiivista vuorovaikutuksen rakentamista. Striimaajat luovat tilan, jossa yhteisöllisyys, tunne yhteydestä ja yksilöllinen huomio mahdollistavat katsojille kokemuksen merkityksellisestä suhteesta.