Sustainability Management in the Metaverse : A Multiple Case Study of Finnish Metaverse Developers

The integration of sustainability into the development of the Metaverse remains an underexplored area of research. While the Metaverse has gained attention as a transformative digital environment, its intersection with sustainability, particularly across environmental, social, and governance (ESG) dimensions, has received limited academic focus. Much of the existing literature emphasises technological aspects, leaving gaps in understanding how sustainability is conceptualised and operationalised, especially during the transition from Industry 4.0 to Industry 5.0. This thesis addresses these gaps by exploring how sustainability is managed within the Finnish Metaverse sector, offering insights into both opportunities and challenges. This qualitative multiple case study focuses on four Finnish organisations across industrial, gaming, and public sectors. Data were collected through six semi-structured interviews and complemented by secondary sources such as company reports. The analysis followed the Gioia methodology, enabling systematic coding and the development of a grounded model illustrating the relationship between sustainability strategies, practices, and metrics. By integrating empirical findings with Industry 4.0 and Industry 5.0 frameworks, the study provides a novel conceptualisation of the Metaverse as an evolving ecosystem rather than a fixed technological platform. The findings reveal that sustainability is prioritised at the strategic level through goals related to resilience, ethical design, and carbon reduction. However, its operational integration remains fragmented. Organisations primarily focus on environmental sustainability, for example by using digital models to reduce material consumption and enabling remote operations to lower emissions. Social and ethical dimensions were less systematically addressed, with inclusivity and accessibility remaining largely aspirational. Key challenges include high development costs, rapid technological obsolescence, fragmented industry collaboration, and risks of monopolisation and digital exclusion. Although sustainability is embedded in organisational visions, it is often addressed only after technological milestones are achieved, highlighting a gap between strategic aspirations and operational practices. This study contributes to academic discourse by extending sustainability and Industry 5.0 debates into immersive digital environments. It underscores the need for interdisciplinary approaches bridging technology, business, and sustainability studies. Managerially, the research highlights the importance of embedding sustainability early in Metaverse development, strengthening cross-sector collaboration, and integrating sustainability criteria into funding and policy frameworks. The thesis concludes with recommendations for developing standardised sustainability metrics and ethical guidelines to support a more sustainable and inclusive Metaverse ecosystem.

Kestävyyden integroimista metaversumin kehittämiseen pidetään edelleen vähän tutkittuna aiheena. Vaikka metaversumi nähdään yhä useammin merkittävänä digitaalisena kehitysympäristönä, sen yhteyttä kestävään kehitykseen – erityisesti ympäristön, yhteiskunnan ja hallinnon (ESG) näkökulmista – tarkastellaan tutkimuskirjallisuudessa edelleen rajallisesti. Useimmat aiemmat tutkimukset keskittyvät teknologisiin ulottuvuuksiin, jolloin jää epäselväksi, miten kestävyys ymmärretään ja toteutetaan käytännössä, erityisesti siirryttäessä teollisuuden neljännestä vallankumouksesta (Industry 4.0) viidenteen (Industry 5.0). Tässä tutkimuksessa pyritään paikkaamaan tätä aukkoa selvittämällä, miten kestävyyttä johdetaan suomalaisessa metaversumiekosysteemissä. Tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia kestävyyden mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Tutkimus toteutetaan laadullisena monitapaustutkimuksena, jossa tarkastellaan neljää suomalaista organisaatiota teollisuuden, pelialan ja julkisen sektorin piiristä. Aineisto kerättiin kuudella puolistrukturoidulla haastattelulla ja täydennettiin toissijaisilla lähteillä, kuten yritysraporteilla. Analyysissa on hyödynnetty Gioia-metodologiaa, jonka avulla suoritettu systemaattinen koodaus ja siitä rakennettu empiiriseen aineistoon pohjautuva malli kuvaa kestävyyteen liittyvien strategioiden, käytäntöjen ja mittareiden keskinäisiä suhteita. Liitettäessä empiiriset havainnot Industry 4.0– ja Industry 5.0 -viitekehyksiin, hahmottuu metaversumi kehittyvänä ekosysteeminä sen sijaan, että sitä tarkasteltaisiin vain teknologisena alustana. Tuloksista ilmenee, että kestävyys asetetaan strategisella tasolla tärkeäksi tavoitteeksi – painopisteinä ovat muun muassa resilienssi, eettinen suunnittelu ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Käytännön tasolla kestävyys kuitenkin näyttäytyy hajanaisena. Ympäristönäkökulmia tuetaan esimerkiksi digitaalisten mallien hyödyntämisellä materiaalinkulutuksen vähentämiseksi sekä etäyhteyksien avulla saavutettavilla päästövähennyksillä. Sosiaaliset ja eettiset ulottuvuudet, kuten saavutettavuus ja osallisuus, tunnistetaan kyllä, mutta ne jäävät usein tavoitteiksi ilman konkreettista toimeenpanoa. Tutkimuksessa havaitaan myös useita kehityshaasteita: korkeat kustannukset, nopea teknologinen vanheneminen, hajautunut yhteistyö sekä riskit, jotka liittyvät digitaaliseen eriarvoistumiseen ja markkinoiden keskittymiseen. Vaikka kestävyys sisällytetään organisaatioiden visioihin, se huomioidaan käytännössä usein vasta teknologisten tavoitteiden saavuttamisen jälkeen. Tämä osoittaa selkeän kuilun strategisten tavoitteiden ja operatiivisten käytäntöjen välillä. Tämä tutkimus edistää akateemista keskustelua kestävyyden ja Industry 5.0:n yhdistämisestä immersiivisiin digitaalisiin ympäristöihin. Tulokset korostavat tarvetta monitieteiselle lähestymistavalle, jossa teknologia, liiketoiminta ja kestävän kehityksen tavoitteet yhdistyvät. Käytännön tasolla tutkimus tuo esiin, että kestävyyden tulisi ohjata metaversumin kehitystä jo sen alkuvaiheista alkaen. Lisäksi suositellaan eri sektoreiden välisen yhteistyön vahvistamista sekä kestävyyden sisällyttämistä rahoitus- ja sääntelykehyksiin. Tutkielma päätetään suosituksiin, joissa kehotetaan kehittämään yhtenäisiä kestävyyden mittareita ja eettisiä periaatteita, joiden avulla voidaan tukea kestävämmän ja osallistavamman metaversumiekosysteemin rakentamista.