A Detroit Dinosaur for a Million Bucks. Metonymic Nature and Ideology of Humour in the Finnish Subtitles of an American Situation Comedy
Korpunen, Mari (2008)
2008
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -työssä tutkitaan tv-tilannekomedian englannista suomennettuja sanaleikkejä metonyymisestä näkökulmasta sekä kartoitetaan alluusioiden suomentamisessa käytetyt strategiat. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, mitä suomentajan käännösideologioista voidaan todeta.
Metonyymisen käännösteorian mukaan käännöksistä valitaan lähtötekstiä ja -kulttuuria edustavia osia, jotta kohdekulttuurissa vältytään uuden informaation tulvalta. Tämä näkemys pätee erityisen hyvin tv-kääntämiseen, jossa tiivistäminen on keskeinen strategia ruututekstien rajallisen tilan ja ajan vuoksi. Sanaleikkien osalta tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kohdeteksti jää kiinni lähtötekstiin, jos lähtötekstin vitsi on käännöksessä korvattava suomennoksen toimivuuden takaamiseksi. Metonyymisen näkemyksen pohjalta hypoteesina oli, että suomentajalle ”mahdottomien” sanaleikkien kääntämisessä suomentaja voi rakentaa ne uudelleen kohdekielelle lähtötekstistä valitsemaansa osaan pohjaten. Tässä tutkimuksessa osalla tarkoitetaan kielineutraalia kaavaa, jonka kääntäjä poimii lähtökielen vitsistä. Kehys valitaan vitsin tyypin mukaan foneemiselta, morfeemiselta, syntaktiselta tai semanttiselta tasolta.
Hypoteesi osoittautui osittain oikeaksi. Enemmistö sanaleikeistä oli kiinni alkutekstissä semanttisella tasolla, eikä englannin kielen muodolla leikitteleviä vitsejä siis ollut aina käännetty samalla kaavalla suomen kielen muodolla leikitteleviksi. Suomentaja oli käyttänyt pohjana muutakin kielen rakenteen tasoa kuin alkuperäisessä vitsissä, jos sille oli mahdollista luoda kohdekielessä humoristinen vastine. Hän oli pyrkinyt sanaleikkien käännöksissä välittämään ohjelman huumorin suomenkieliselle katsojalle. Näin ollen voidaan todeta, että kääntäjän ideologiana on ollut dynaamisen käännöksen luominen.
Toisin kuin sanaleikit alluusiot toimivat lähtökohtaisesti pelkästään semanttisella tasolla lähtökielessä. Yleisin strategia erisnimialluusioiden kääntämisessä oli nimen jättäminen alkuperäiseen muotoonsa ja fraasialluusioiden kääntämisessä niiden korvaaminen kohdekulttuurissa paremmin tunnetulla vastineella. Tästä voidaan päätellä, että erisnimialluusioiden suomentamisessa kääntäjän ideologiana on ollut vieraannuttaminen ja fraasialluusioiden suomentamisessa kotouttaminen.
Metonyymisen käännösteorian mukaan käännöksistä valitaan lähtötekstiä ja -kulttuuria edustavia osia, jotta kohdekulttuurissa vältytään uuden informaation tulvalta. Tämä näkemys pätee erityisen hyvin tv-kääntämiseen, jossa tiivistäminen on keskeinen strategia ruututekstien rajallisen tilan ja ajan vuoksi. Sanaleikkien osalta tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kohdeteksti jää kiinni lähtötekstiin, jos lähtötekstin vitsi on käännöksessä korvattava suomennoksen toimivuuden takaamiseksi. Metonyymisen näkemyksen pohjalta hypoteesina oli, että suomentajalle ”mahdottomien” sanaleikkien kääntämisessä suomentaja voi rakentaa ne uudelleen kohdekielelle lähtötekstistä valitsemaansa osaan pohjaten. Tässä tutkimuksessa osalla tarkoitetaan kielineutraalia kaavaa, jonka kääntäjä poimii lähtökielen vitsistä. Kehys valitaan vitsin tyypin mukaan foneemiselta, morfeemiselta, syntaktiselta tai semanttiselta tasolta.
Hypoteesi osoittautui osittain oikeaksi. Enemmistö sanaleikeistä oli kiinni alkutekstissä semanttisella tasolla, eikä englannin kielen muodolla leikitteleviä vitsejä siis ollut aina käännetty samalla kaavalla suomen kielen muodolla leikitteleviksi. Suomentaja oli käyttänyt pohjana muutakin kielen rakenteen tasoa kuin alkuperäisessä vitsissä, jos sille oli mahdollista luoda kohdekielessä humoristinen vastine. Hän oli pyrkinyt sanaleikkien käännöksissä välittämään ohjelman huumorin suomenkieliselle katsojalle. Näin ollen voidaan todeta, että kääntäjän ideologiana on ollut dynaamisen käännöksen luominen.
Toisin kuin sanaleikit alluusiot toimivat lähtökohtaisesti pelkästään semanttisella tasolla lähtökielessä. Yleisin strategia erisnimialluusioiden kääntämisessä oli nimen jättäminen alkuperäiseen muotoonsa ja fraasialluusioiden kääntämisessä niiden korvaaminen kohdekulttuurissa paremmin tunnetulla vastineella. Tästä voidaan päätellä, että erisnimialluusioiden suomentamisessa kääntäjän ideologiana on ollut vieraannuttaminen ja fraasialluusioiden suomentamisessa kotouttaminen.