Oppilashuollon moniammatillinen yhteistyö varhaisen puuttumisen keinona yläkoulussa systeemiteorian viitekehyksessä
Korpela, Rauni (2006)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyen oppilashuollon toiminta on ollut viime vuosina laajan kehittämistyön alaisena. Oppilashuollollinen työ sijoittuu usean hallintosektorin, opetus-, sosiaali- ja terveystoimen alaisuuteen ja oppilashuoltoa toteutetaan moniammatillisesti rehtorien, opettajien, kouluterveydenhuollon työntekijöiden, koulupsykologien, -kuraattorien, erilaisten erityistyöntekijöiden sekä muun henkilökunnan kanssa. Oppilashuoltoryhmällä on tärkeä rooli koordinoivana ja oppilashuoltoa kehittävänä tahona. Oppilashuollon toiminnan tulisi olla ennaltaehkäisevää ja varhaista puuttumista tukevaa.
Tutkimuksen kohteena on yläkoulujen oppilashuollon moniammatillisen yhteistyön toimivuus varhaisen puuttumisen mahdollistajana. Tarkastelu keskittyy psykososiaaliseen oppilashuoltoon, joten koulukuljetuksia, ruokailua ja majoitusta koskeva oppilashuollon alue on tämän tutkimuksen ulkopuolella. Tutkimuksessa haetaan vastauksia moniammatillisen oppilashuollon toimivuuteen varhaisen puuttumisen keinona, etsitään tehokkaan oppilashuoltotoiminnan esteitä ja puutteita sekä pyritään löytämään kehitettäviä alueita ja keinoja kehittämistyölle.
Tutkimusmetodi on laadullinen aineistopohjainen menetelmä, jossa teemat noudattavat laajoja tutkimuksen käsitteitä, jotka ovat oppilashuolto/oppilashuoltoryhmä, moniammatillinen yhteistyö ja varhainen puuttuminen. Vastaukset tutkimusongelmiin haetaan aineistosta nousevien merkitysten avulla käyttäen puolistrukturoidun ja teemahaastattelun välimaastossa tapahtuvaa haastattelumenetelmää. Empiirinen aineisto koostuu oppilashuoltoryhmien henkilöstön näkökulmista ja teoreettinen tausta toimii käsiteanalyysien kautta kokonaistiedon vahvistajana. SWOT -analyysiä käytetään tuloksia yhteen kokoavana välineenä ja tutkimuksen viitekehyksenä toimii systeemiteoria, johon tulokset ja johtopäätökset kytketään synteesin kautta tutkimuksen lopussa.
Oppilashuoltotyö on korjaavaa. Ennaltaehkäisevälle työlle, varhaiselle puuttumiselle ja suunnittelulle ei ole riittävästi aikaresurssia. Yhteistyö oppilashuoltoryhmien sisällä toimii luottamuksen ja hyvän vuorovaikutuksen hengessä, mutta salassapito muuttuu osaksi tiedonkulun ongelmaa vaikeuttaen yhteistyötä ryhmän ulkopuolisten oppilashuollon toimijoiden kanssa alentaen ryhmän toiminnan arvostusta. Varhaisen puuttumisen tehostamiseksi yhteistyötä kotien kanssa tulisi kehittää ja vastuuta ja sitoutumista parantaa koko kouluyhteisön tasolla. Kouluilla on käytössään toimivia malleja ja käytänteitä, mutta erityisesti jälki-istuntoa ei koeta tarkoituksenmukaisena. Varhaisen puuttumisen kannalta vaikeasti havaittava ryhmä ovat hiljaiset, mahdollisesti avun tarpeessa olevat oppilaat.
Tutkimuksen mukaan moniammatillisen yhteistyön ja varhaisen puuttumisen kehittämisessä tarvitaan malleja ja käytänteitä, joita tulee jatkuvasti arvioida, mutta vieläkin suurempi merkitys on asenteilla. Tehokkaan varhaisen puuttumisen mahdollistaa parhaiten sitoutumisen kautta saavutettava yhteisöllisyys, joka tukee jatkuvuutta ja myös oppilaiden vastuun ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Oppilashuoltoryhmien toiminnan juridinen pohja kaipaa selkiytystä ja työssä tulisi suuntautua koko yhteisön hyvinvoinnin kehittämiseen ja tasavertaiseen kumppanuuteen kotien kanssa. Systeemiteoria soveltuu hyvin moniammatillisen oppilashuollon kehittämiseen, kääntäen katseet yksilöstä ja syiden etsinnästä yhteisöön ja vuorovaikutukseen, lisäten näin varhaisen puuttumisen keinovalikoimaa.
Tutkimuksen kohteena on yläkoulujen oppilashuollon moniammatillisen yhteistyön toimivuus varhaisen puuttumisen mahdollistajana. Tarkastelu keskittyy psykososiaaliseen oppilashuoltoon, joten koulukuljetuksia, ruokailua ja majoitusta koskeva oppilashuollon alue on tämän tutkimuksen ulkopuolella. Tutkimuksessa haetaan vastauksia moniammatillisen oppilashuollon toimivuuteen varhaisen puuttumisen keinona, etsitään tehokkaan oppilashuoltotoiminnan esteitä ja puutteita sekä pyritään löytämään kehitettäviä alueita ja keinoja kehittämistyölle.
Tutkimusmetodi on laadullinen aineistopohjainen menetelmä, jossa teemat noudattavat laajoja tutkimuksen käsitteitä, jotka ovat oppilashuolto/oppilashuoltoryhmä, moniammatillinen yhteistyö ja varhainen puuttuminen. Vastaukset tutkimusongelmiin haetaan aineistosta nousevien merkitysten avulla käyttäen puolistrukturoidun ja teemahaastattelun välimaastossa tapahtuvaa haastattelumenetelmää. Empiirinen aineisto koostuu oppilashuoltoryhmien henkilöstön näkökulmista ja teoreettinen tausta toimii käsiteanalyysien kautta kokonaistiedon vahvistajana. SWOT -analyysiä käytetään tuloksia yhteen kokoavana välineenä ja tutkimuksen viitekehyksenä toimii systeemiteoria, johon tulokset ja johtopäätökset kytketään synteesin kautta tutkimuksen lopussa.
Oppilashuoltotyö on korjaavaa. Ennaltaehkäisevälle työlle, varhaiselle puuttumiselle ja suunnittelulle ei ole riittävästi aikaresurssia. Yhteistyö oppilashuoltoryhmien sisällä toimii luottamuksen ja hyvän vuorovaikutuksen hengessä, mutta salassapito muuttuu osaksi tiedonkulun ongelmaa vaikeuttaen yhteistyötä ryhmän ulkopuolisten oppilashuollon toimijoiden kanssa alentaen ryhmän toiminnan arvostusta. Varhaisen puuttumisen tehostamiseksi yhteistyötä kotien kanssa tulisi kehittää ja vastuuta ja sitoutumista parantaa koko kouluyhteisön tasolla. Kouluilla on käytössään toimivia malleja ja käytänteitä, mutta erityisesti jälki-istuntoa ei koeta tarkoituksenmukaisena. Varhaisen puuttumisen kannalta vaikeasti havaittava ryhmä ovat hiljaiset, mahdollisesti avun tarpeessa olevat oppilaat.
Tutkimuksen mukaan moniammatillisen yhteistyön ja varhaisen puuttumisen kehittämisessä tarvitaan malleja ja käytänteitä, joita tulee jatkuvasti arvioida, mutta vieläkin suurempi merkitys on asenteilla. Tehokkaan varhaisen puuttumisen mahdollistaa parhaiten sitoutumisen kautta saavutettava yhteisöllisyys, joka tukee jatkuvuutta ja myös oppilaiden vastuun ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Oppilashuoltoryhmien toiminnan juridinen pohja kaipaa selkiytystä ja työssä tulisi suuntautua koko yhteisön hyvinvoinnin kehittämiseen ja tasavertaiseen kumppanuuteen kotien kanssa. Systeemiteoria soveltuu hyvin moniammatillisen oppilashuollon kehittämiseen, kääntäen katseet yksilöstä ja syiden etsinnästä yhteisöön ja vuorovaikutukseen, lisäten näin varhaisen puuttumisen keinovalikoimaa.