Etätyöntekijän oikeudellinen asema työtapaturmatilanteissa : Työntekijöiden yhdenvertaisuus

Abstract

Etätyö on yleistynyt työnmuotona. Työelämä muuttuu jatkuvasti, minkä takia on tärkeää, että myös työlainsäädäntö on ajan tasalla ja vastaa tämän päivän tarpeisiin. Työn muotojen muuttuessa on muodostunut eri työntekijäryhmiä perinteisen lähityön rinnalle. Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tämä koskee myös työntekijöitä. Jokaisella työn tekijällä on oikeus turvalliseen työympäristöön. Työsuojelu ja työturvallisuuden edistäminen ovat keskeisiä tavoitteita työlainsäädännössä. Etätyö on kuitenkin hankaloittanut työnantajan mahdollisuuksia valvoa ja edistää työturvallisuuden toteutumista. Siitä huolimatta työnantajalle on säädetty useita säädöksiä, joiden mukaan sen on huolehdittava työntekijöiden turvallisuudesta myös sen toimitilojen ulkopuolella eli tässä tapauksessa etätyössä.

Tässä tutkielmassa tullaan tarkastelemaan etätyöntekijän oikeudellista asemaa työtapaturmatilanteissa. Tarkoituksena on tarkastella myös sitä, toteutuuko yhdenvertaisuus etätyöntekijöiden osalta. Tutkielma perustuu voimassa olevan oikeuden tarkasteltuun sekä sen tulkintaan. Kansallinen lainsäädäntö, EU-oikeus ja kansainvälinen oikeus asettavat työturvallisuudelle sen tavoitteet ja toteuttamistavat. Oikeuskäytäntö on myös keskeinen osa aiheen tutkimuksessa, sillä vakuutusoikeuden ratkaisuja tulkitsemalla, voidaan ymmärtää paremmin etätyöntekijän asemaa työtapaturmatilanteissa. Tutkielman tutkimusmetodina ovat lainoppi eli voimassa olevan oikeuden tulkinta ja systematisointi sekä de lege ferenda eli oikeuspoliittinen ja ehdottava metodi.

Tutkielman tulokset osoittavat, että työnantajia koskevat työturvallisuusvelvollisuudet ulottuvat lähes kokonaan myös etätyössä tehtävään työhön ja myös työntekijällä on erityinen vastuu noudattaa työnantajan antamia ohjeistuksia ja huolehtia työympäristön ergonomiasta. Etätyössä sattuneita tapaturmia korvataan suppeasti. Lainsäätäjä on rajoittanut työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksiä etätyössä sattuneiden tapaturmien korvaamisen osalta. Erityisesti lain 25 § selkeästi erottelee työntekijäryhmät keskenään erilaiseen asemaan. Rajoitukset lainsäädännössä ovat kuitenkin osittain perusteltuja, sillä työnantajan direktio-oikeus ei ulotu työntekijän etätyöpaikkaan sille tarkoitetulla tavalla. Yhdenvertaisuuden toteutumisen osalta tulokset osoittavat, että ne etätyöntekijät, joiden työnantajat eivät ole vakuuttaneet työntekijöitään lisävakuutuksella lakisääteisen tapaturmavakuutuksen lisäksi, ovat muita työntekijäryhmiä huonommassa asemassa. Työntekijät eivät ole yhdenvertaisia keskenään. Tulokset osoittavat, että nykyistä lainsäädäntöä tulisi muokata suuntaan, jossa myös etätyöntekijöiden asema on parempi ja tasavertainen muiden työntekijäryhmien kanssa.