Yhteisölliset käytännöt työhyvinvointi- ja vetovoimatekijänä

Pula osaavasta ja sitoutuneesta työvoimasta haastaa organisaatiot etsimään keinoja, joilla potentiaaliset työntekijät saadaan houkuteltua töihin, ja myös pysymään siellä. Samanaikaisesti väestön monimuotoisuus lisääntyy, eikä pitkää työuraa yhden työnantajan palveluksessa enää arvosteta kuten ennen. Yhteiskunnan arvoparadigma on murroksessa, ja yleinen demokratisoitumiskehitys vaikuttaa väistämättä myös työpaikan hierarkiasuhteisiin. Yhteisöohjautuvuuden taustalla vaikuttavat jaetun johtamisen ja valmentavan johtamisen mallit. Sitä onkin esitetty yhdeksi työelämää tasa-arvoistavaksi johtamismalliksi, joka voisi mahdollistaa erityisesti asiantuntijatyössä myös tietynlaisen työelämän aikuisuuden vastuineen ja vapauksineen. Työssä viihtymisen ja jaksamisen haasteita on lähdetty ratkomaan myös Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella, jonka henkilöstöstrategian ydintavoitteena on ollut, että hyvinvoiva ja kyvykäs henkilöstö toimii yhteisöohjautuvasti vetovoimaisessa työpaikassa. Tässä tutkielmassa lähdettiin purkamaan tavoitetta osiin ja arvioimaan, vaikuttaako yhteisöohjautuvasti toimiminen todella työntekijöiden kokemukseen hyvinvoinnista, kyvykkyydestä ja työpaikan vetovoimasta. Osana tutkimusta kuvattiin myös, mitä yhteisöohjautuvasti toimiminen käytännössä tarkoittaa. Tätä kuvataan tutkielmassa yhteisöllisten käytäntöjen kautta. Jotta yhteisöohjautuvuus toteutuisi aidosti johtamismallina, myös yhteisöllisten käytäntöjen tulisi vakiintua osaksi organisaatiokulttuuria. Tutkimuksen aineistona toimii kymmenen teemahaastattelua, joita analysoidaan induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Käsitteiden ja synteesien muodostamisessa hyödynnetään grounded-teoriaa ja teoriasidonnaista lähestymistä. Tutkielman taustateoriana toimii itsemääräämisteoria, johon liittyvät autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden elementit. Osana tutkimuksen tuloksia esitetään yhteisöllisten käytäntöjen synteesi, joka liittää tutkielman aikaisempaan tutkimukseen, sekä yhteisöohjautuvuuden vaiheen arviointimatriisi. Tutkimustuloksena havaittiin, että työyhteisöissä, joissa on edetty yhteisöohjautuvuudessa pidemmälle, myös itsemäärääminen toteutuu paremmin. Tämä lisää työntekijöiden kokemusta kyvykkyydestä, ja vaikuttaa työhön sitoutumisen arvoperusteeseen. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin tekijöitä, jotka vaikuttavat työpaikan vetovoimaan ja työntekijöiden työhyvinvointiin, sekä arvioitiin näiden toteutumista suhteessa työyhteisön yhteisöohjautuvuuden vaiheeseen. Yhteisöohjautuvasti toimimisen havaittiin vaikuttavan työntekijöiden kokemukseen autonomiasta ja kyvykkyydestä, mitkä osaltaan lisäävät myös työpaikan vetovoimaisuutta. Yhteisöohjautuvuuden koettiin vaikuttavan myös työhyvinvointia ja työpaikan vetovoimaisuutta lisäävästi.