Metallien jalostuksen ekotehokkuus Suomessa 2000–2006
Apajalahti, Eeva-Lotta (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Yhä suuremman taloudellisen kasvun tavoittelu, luonnonvarojen kestämätön kulutus sekä taloudellisesta toiminnasta aiheutuvien negatiivisten ulkoisvaikutusten kasvu, asettavat suuria haasteita tulevaisuuden hyvinvoinnille. Tämän hetkiseen kestämättömään luonnonvarojen käyttöön ei muutosta ole näkyvissä, koska kehittyvien talousmaiden kasvu tulee vielä pitkään lisäämään luonnonvarojen kulutusta.
Edellä mainittujen haasteiden ratkaisemiseksi on ehdotettu kestävän kehityksen politiikkaa, joka määritellään ”kehitykseksi, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”. Ekotehokkuus yhdistää taloudellisen tehokkuuden ympäristölliseen tehokkuuteen ja sitä pidetään yleisesti yhtenä kestävän kehityksen mittaamistapana. Pro gradu -tutkielma tarjoaa empiirisen sovelluksen ekotehokkuuden mittaamiseen. Tutkielman keskeisenä tavoitteena oli analysoida metallien jalostuksen ekotehokkuuden mittaamista, aineiston saatavuutta sekä ekotehokkuuden kehitystä vuosien 2000 – 2006 aikana.
Tutkimuksessa oli mukana kuusi kymmenestä Suomen suurimmasta metallinjalostustehtaasta. Tutkimuksessa ekotehokkuutta tarkasteltiin kuudella erilaisella ekotehokkuusmittarilla, joita sovellettiin toimipaikkakohtaiseen aineistoon sekä sektoritason tie-toihin. Toimipaikkakohtaisen aikasarja-aineiston keruu tapahtui pääosin suoraan tehtailta, sillä kaikkia tietoja ei ollut saatavilla julkisista lähteistä. Sektoria koskevat tiedot kerättiin Tilastokeskuksen ja Teknologiateollisuus ry:n aineistoista.
Metallien jalostuksen ekotehokkuudet ovat tarkasteluperiodilla 2000 – 2006 kasvaneet. Tehtaat ovat tuottaneet suhteellisesti suuremman hyvinvoinnin pienemmillä materiaali- ja energiapanoksilla. Keskeisimpien tutkimustulosten mukaan tehdastasolla ekotehok-kuudet ovat kasvaneet keskimäärin 50 – 80 prosenttia ja sektoritasolla 40 – 80 prosenttia.
Edellä mainittujen haasteiden ratkaisemiseksi on ehdotettu kestävän kehityksen politiikkaa, joka määritellään ”kehitykseksi, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”. Ekotehokkuus yhdistää taloudellisen tehokkuuden ympäristölliseen tehokkuuteen ja sitä pidetään yleisesti yhtenä kestävän kehityksen mittaamistapana. Pro gradu -tutkielma tarjoaa empiirisen sovelluksen ekotehokkuuden mittaamiseen. Tutkielman keskeisenä tavoitteena oli analysoida metallien jalostuksen ekotehokkuuden mittaamista, aineiston saatavuutta sekä ekotehokkuuden kehitystä vuosien 2000 – 2006 aikana.
Tutkimuksessa oli mukana kuusi kymmenestä Suomen suurimmasta metallinjalostustehtaasta. Tutkimuksessa ekotehokkuutta tarkasteltiin kuudella erilaisella ekotehokkuusmittarilla, joita sovellettiin toimipaikkakohtaiseen aineistoon sekä sektoritason tie-toihin. Toimipaikkakohtaisen aikasarja-aineiston keruu tapahtui pääosin suoraan tehtailta, sillä kaikkia tietoja ei ollut saatavilla julkisista lähteistä. Sektoria koskevat tiedot kerättiin Tilastokeskuksen ja Teknologiateollisuus ry:n aineistoista.
Metallien jalostuksen ekotehokkuudet ovat tarkasteluperiodilla 2000 – 2006 kasvaneet. Tehtaat ovat tuottaneet suhteellisesti suuremman hyvinvoinnin pienemmillä materiaali- ja energiapanoksilla. Keskeisimpien tutkimustulosten mukaan tehdastasolla ekotehok-kuudet ovat kasvaneet keskimäärin 50 – 80 prosenttia ja sektoritasolla 40 – 80 prosenttia.