Ensiksi kuolleen puolison jäämistö lesken kuoleman jälkeen : Miten kohdentaa verotus oikein?

Samalla kun Suomen väestön ikärakenne muuttuu yhä iäkkäämmäksi, ja toisaalta netto-omaisuus on siirtynyt yhä vanhemmalle väestönosalle, korostuvat myös perintöverotusta koskevat kysymykset. Kun perintönä saatavan netto-omaisuuden määrä on suurempi kuin aiemmin, tietää se väistämättä perintöveron määrän kasvua. Perunkirjoituksen jälkeen perinnönjättäjän jäämistö voi jäädä jakamattomaksi kuolinpesäksi ja tämän lisäksi perintökaaren säännösten nojalla lesken hallintaan. Tilanteita on hyvin erilaisia, riippuen jäämistökokonaisuuksista sekä perherakenteista. Mikäli kuolinpesä ei tule jaetuksi, voi koko ensiksi kuolleen puolison jäämistö jäädä jakamattomaksi ja tulla näin uudelleen arvostettavaksi sekä merkittäväksi lesken kuoleman jälkeen hänen perukirjaansa. Edellä kuvatun kaltaisessa tilanteessa korostuu lesken perukirjaan tehdyt merkinnät, jotka käynnistävät perintöverotuksen lesken perillistaholle. Verotuksen kannalta onkin merkityksellistä, miten perukirja sekä jäämistöositus- ja perinnönjakokirjat tulevat laadituiksi. Eli käytännössä, miten Verohallinnolle annetaan tiedot verotuksen toimittamista varten. Tutkimuksen tavoitteena on vastata lainopin keinoin kysymykseen siitä, miten lesken perukirja tulisi tällaisissa tilanteissa laatia oikeaoppisesti niin, että nimi- ja saantoperusteisuus tulisi perukirjassa huomioiduksi oikein. Ja näin Verohallinnolle ilmoitettavat omaisuustiedot tosiasiassa oikein verotettavaksi. Oikealla verotuksella tarkoittaen sitä, ettei verotuksessa aiheutuisi ylimääräisiä veroseuraamuksia perillistaholle. Tutkimuksen ilmiön ymmärtämistä mahdollistetaan tutkielmassa keskeisten käsitteiden avaamisella. Tutkielmassa käytetään tutkimusmetodina, lainopin lisäksi, täydentävänä tutkimusmetodina tapaustutkimusta. Täydentävän tutkimusmetodin mahdollistamana tarjoillaan työvälineitä ilmiön mahdollisimman syvään ymmärrykseen, alleviivaten lesken kuoleman jälkeen tehtävien asiakirjojen tosiasiallista merkitystä perillistaholle määrättävien veroseuraamusten osalta. Tutkimus onnistuu osoittamaan lesken jälkeen tehtävien asiakirjojen merkityksen perintöverotuksen näkökulmasta ja ohjeistaa lukijaa niiden laadinnassa. Tutkimuksessa nostetaan esille keskeisesti se, miten suuri merkitys nimi- ja saantoperusteisuuden ymmärtämisellä ja selvittämisellä on perintöverotukseen. Tutkimus osoittaa lisäksi miten huomattavia ylimääräisiä veroseuraamuksia perukirjan oikeaoppisella laadinnalla voidaan tosiasiassa välttää.