Public Administration as a Driver of Corporate Social Responsibility : Enhancing Employee Equality for Competitive Advantage
Hytönen, Camilla Jasmine (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025021311894
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025021311894
Tiivistelmä
Tämä kirjallisuuskatsaus tarkastelee julkishallinnon roolia yhteiskuntavastuun (CSR) edistämisessä erityisesti työntekijöiden tasa-arvon näkökulmasta. Yhteiskuntavastuu on yhä tärkeämpi osa yritysten liiketoimintastrategiaa, ja tasa-arvon sekä syrjimättömyyden edistäminen on keskeinen osa yritysten sosiaalista vastuuta. Yritysten ei enää odoteta keskittyvän ainoastaan taloudelliseen suorituskykyyn, vaan niiden on osoitettava sitoutumista myös laajempiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin.
Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään aihetta institutionaalisen teorian ja Carrollin CSR-pyramidin kautta. Institutionaalinen teoria selittää, kuinka ulkoiset paineet, kuten lait ja sääntely, muokkaavat yritysten toimintaa yhteiskuntavastuun osalta. Carrollin CSR-pyramidi korostaa yritysten eri vastuullisuuden tasoja: taloudellista, oikeudellista, eettistä ja hyväntekeväisyyteen liittyvää vastuuta. Oikeudellinen ja eettinen vastuu ovat erityisen keskeisiä työntekijöiden tasa- arvon näkökulmasta, sillä ne ohjaavat yrityksiä noudattamaan tasa-arvolainsäädäntöä ja edistämään tasa-arvoista työympäristöä.
Julkishallinto vaikuttaa yritysten yhteiskuntavastuuseen erityisesti lainsäädännön, sääntelyn ja raportointivaatimusten kautta. Esimerkiksi Suomen tasa-arvolaki ja EU:n työsyrjintädirektiivi edellyttävät yrityksiltä toimenpiteitä sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. EU:n yritysvastuuraportointidirektiivi (CSRD) velvoittaa suuret yritykset raportoimaan tasa-arvoon liittyvistä toimistaan, mikä lisää läpinäkyvyyttä ja edistää kilpailukykyä vastuullisuuden kautta.
Tapaustutkimuksena analysoidaan Nordeaa, joka on omaksunut tasa-arvon osaksi yhteiskuntavastuullisuuttaan. Nordea on sitoutunut sukupuolten tasa-arvoon esimerkiksi palkkatasa-arvon edistämisessä ja naisjohtajien lisäämisessä. Tasa-arvoon panostavat yritykset hyötyvät niin kilpailukyvyn, työntekijöiden hyvinvoinnin kuin yrityskuvan parantumisen kautta. Julkishallinnon rooli on keskeinen yhteiskuntavastuun edistämisessä, mutta haasteena on tasapainon löytäminen sääntelyn ja yhteiskuntavastuun vapaaehtoisuuden välillä. Liiallinen sääntely voi johtaa siihen, että yritykset keskittyvät pelkästään minimivaatimuksiin, kun taas riittämätön sääntely voi jättää tasa-arvokysymykset yritysten oman harkinnan varaan.
Yhteiskuntavastuu ei rajoitu ainoastaan ympäristöön liittyviin tekijöihin, vaan sosiaaliset ulottuvuudet, kuten tasa-arvo ja monimuotoisuus ovat olennaisia tekijöitä kestävän ja vastuullisen liiketoiminnan kannalta. Tulevaisuudessa julkishallinnon tulisi kehittää tehokkaita kannustimia edistääkseen tasa-arvoa yrityksissä entistä enemmän.
Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään aihetta institutionaalisen teorian ja Carrollin CSR-pyramidin kautta. Institutionaalinen teoria selittää, kuinka ulkoiset paineet, kuten lait ja sääntely, muokkaavat yritysten toimintaa yhteiskuntavastuun osalta. Carrollin CSR-pyramidi korostaa yritysten eri vastuullisuuden tasoja: taloudellista, oikeudellista, eettistä ja hyväntekeväisyyteen liittyvää vastuuta. Oikeudellinen ja eettinen vastuu ovat erityisen keskeisiä työntekijöiden tasa- arvon näkökulmasta, sillä ne ohjaavat yrityksiä noudattamaan tasa-arvolainsäädäntöä ja edistämään tasa-arvoista työympäristöä.
Julkishallinto vaikuttaa yritysten yhteiskuntavastuuseen erityisesti lainsäädännön, sääntelyn ja raportointivaatimusten kautta. Esimerkiksi Suomen tasa-arvolaki ja EU:n työsyrjintädirektiivi edellyttävät yrityksiltä toimenpiteitä sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. EU:n yritysvastuuraportointidirektiivi (CSRD) velvoittaa suuret yritykset raportoimaan tasa-arvoon liittyvistä toimistaan, mikä lisää läpinäkyvyyttä ja edistää kilpailukykyä vastuullisuuden kautta.
Tapaustutkimuksena analysoidaan Nordeaa, joka on omaksunut tasa-arvon osaksi yhteiskuntavastuullisuuttaan. Nordea on sitoutunut sukupuolten tasa-arvoon esimerkiksi palkkatasa-arvon edistämisessä ja naisjohtajien lisäämisessä. Tasa-arvoon panostavat yritykset hyötyvät niin kilpailukyvyn, työntekijöiden hyvinvoinnin kuin yrityskuvan parantumisen kautta. Julkishallinnon rooli on keskeinen yhteiskuntavastuun edistämisessä, mutta haasteena on tasapainon löytäminen sääntelyn ja yhteiskuntavastuun vapaaehtoisuuden välillä. Liiallinen sääntely voi johtaa siihen, että yritykset keskittyvät pelkästään minimivaatimuksiin, kun taas riittämätön sääntely voi jättää tasa-arvokysymykset yritysten oman harkinnan varaan.
Yhteiskuntavastuu ei rajoitu ainoastaan ympäristöön liittyviin tekijöihin, vaan sosiaaliset ulottuvuudet, kuten tasa-arvo ja monimuotoisuus ovat olennaisia tekijöitä kestävän ja vastuullisen liiketoiminnan kannalta. Tulevaisuudessa julkishallinnon tulisi kehittää tehokkaita kannustimia edistääkseen tasa-arvoa yrityksissä entistä enemmän.