Rahanpesun estämisen taloustieteelliset näkökulmat

Abstract

Rahanpesu on globaali ongelma, joka vaikuttaa koko maailmanlaajuiseen talousjärjestelmäämme. Myös euroalueella ongelma mielletään vakavaksi, sillä rahanpesu yhdessä terrorismin rahoittamisen kanssa aiheuttaa suuria riskejä Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän lisäksi myös kansalaisten turvallisuudelle ja alueen talouskasvulle. Tällä hetkellä vuosittaisesta globaalista bruttokansantuotteesta rahaa pestään arviolta noin 2–5 %, mikä tarkoittaa käytännössä noin 715 miljardia euroa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä taloustieteestä voi oppia liittyen rahapesun estämiseen, perehtyä nykyisiin käytänteisiin, tutkia niitä tehokkuusnäkökulmasta sekä löytää estämistoimintaan liittyviä kehityskohteita. Nykytilanteen kartoituksella saatiin selville, että rahanpesu aiheuttaa yhteiskunnalle muun muassa rahoitusjärjestelmän vakauden heikkenemistä, markkinoiden vääristymistä, verotulojen menetystä sekä mahdollistaa järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa. Keskeisimmiksi estämistoimiksi havaittiin alan sääntely, kansainvälinen viranomaisyhteistyö, finanssitoimijoiden velvoitteet koskien asiakkaan tuntemista sekä ilmoitusvelvollisten toteuttama riskiperusteinen arviointi. Lisäksi pakotteet ja muut rangaistukset toimivat roolissaan toteuttamassa rahanpesun kriminalisaatiota sekä luodessaan ennalta estävää pelotevaikutusta. Rahanpesun vastaisten mekanismien toimivuutta ja tehokkuutta arvioitiin soveltamalla käytäntöön taloustieteen teorioita ja malleja. Niillä pyrittiin selittämään rahanpesun esiintyvyyttä, sen määrää sekä rikollisten toimintaa. Merkittävimpinä haasteina todettiin olevan kustannushyötyanalyysien toteuttaminen, rahanpesun vastaisten toimien kansainvälinen yhtenäistäminen sekä rikollisten toiminnan ennakointi. Aineiston perusteella havaittiin, että on taloudellisesti kannattavinta ja tehokkainta kohdentaa resursseja rahanpesua ennalta estävään toimintaan. Tutkielman tulosten kannalta on huomioitava käytetyn aineiston rajallisuus, joten tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina. Johtopäätösten perusteella tulevaisuuden tutkimusta tulisi kohdentaa erityisesti selvittämään, mitkä rahanpesun vastaiset toimet ovat kaikista kustannustehokkaimpia ja miten kustannushyötylaskelmista saataisiin entistä realistisempia. Lisäksi tulisi tutkia, mihin suuntaan rikolliset ovat kehittämässä toimintaansa, sillä näin rahanpesun vastaista työtä pystytään kohdentamaan entistäkin paremmin ennalta estävästi, minkä todettiin lopulta olevan erittäin keskeistä rahanpesun tehokkaan torjunnan kannalta.