Suomen terveydenhuollon rahoitus mallina kansallinen terveysrahasto (Kela-malli)
Anttinen, Heidi Maria (2013)
2013
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena on yksikanavainen rahoitusjärjestelmä kansallinen terveysrahasto eli niin sanottu Kelamalli. Tutkimuksessa tarkastellaan asiantuntijoiden näkökulmasta kansallisen terveysrahaston vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia sekä uhkia. Tutkimuksessa käsitellään myös Suomen terveyspalvelujärjestelmää ja sen rahoitusta. Tutkimuksessa haetaan vastausta siihen, miten yksikanavainen rahoitusjärjestelmä muuttaisi terveyspalvelujärjestelmää ja sen rahoitusta.
Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa asiantuntijaa sähköpostikyselyllä ja yhtä asiantuntijaa henkilö-kohtaisesti. Haastateltavat olivat Kansaneläkelaitoksen johtaja sekä terveysturvan tutkimuksen johtaja, Linnavuoren sairaalan johtaja, Itä-Suomen yliopiston professori, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen kehittämispäällikkö, Suomen terveyden- ja hyvinvointijärjestön ekonomisti sekä emeritusprofessori Finnish Medical Network. Tutkimus suoritettiin SWOT–analyysiin pohjautuvalla asiantuntijahaastattelulla. Tutkimustulosten analyysikeinona on käytetty sisällönanalyysiä. Tutkimusaineisto on luokiteltu ylä- ja alakategorioihin. Analyysissä aineistoa jaotellaan eri merkityskokonaisuuksiin, jossa lopuksi erillään tarkastellut merkityskokonaisuudet yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi.
Tutkimustulosten perusteella julkisen rahoituksen kestävyyttä parantavat muun muassa terveydenhuollon rahoittajien määrän vähentäminen tai rahoitusvastuun siirtäminen yhdelle kansalliselle toimijalle. Palveluja tuottaisivat tasaveroisina kilpailijoina kunnalliset yksiköt sekä yksityinen ja kolmas sektori. Rahasto neuvottelisi palvelujen tuottamisesta ja hinnoista sekä solmisi määräaikaiset sopimukset.
Kansallinen terveysrahasto selkiyttäisi korvauskäytäntöä ja koko maahan saataisiin yhdenmukainen käytäntö. Mahdollisuuksia ovat päällekkäisten palvelujärjestelmien poistaminen, joka vähentäisi etenkin henkilökunnan epätarkoituksen mukaista siirtelyä. Kansallinen terveysrahasto vähentää tuloryhmittäistä ja alueellista epätasa-arvoa. Tällöin saadaan tasavertainen terveydenhuolto koko maahan. Mahdollisuuksiin liittyy myös asiakaslähtöisen strategisesti johdetun palvelumallin luominen.
Monikanavaisen rahoitusjärjestelmän ongelmat liittyvät sen rahoituksen jakautumiseen moneen osaan. Terveysrahaston mallissa kunta ”vakuuttaa” verotulojensa ja valtionosuuksiensa avulla asukkaansa eli siirtäisi varoja rahastoon. Nykyinen kunnallinen perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito rahoitettaisiin vakuutuksella ja niiden järjestämisvastuu siirtyisi kunnilta kansalliselle terveysrahastolle. Palveluja tuottaisivat tasaveroisina kilpailijoina kunnalliset yksiköt sekä yksityinen ja kolmas sektori. Rahasto neuvottelisi palvelujen tuottamisesta ja hinnoista sekä solmisi määräaikaiset sopimukset. Kansallisen terveysrahaston uhkiin liittyy etenkin byrokratian pelko. Suomessa vallitsee erilaisia poliittisia läänityksiä, jolloin päätöksen teko voisi byrokratisoitua.
Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa asiantuntijaa sähköpostikyselyllä ja yhtä asiantuntijaa henkilö-kohtaisesti. Haastateltavat olivat Kansaneläkelaitoksen johtaja sekä terveysturvan tutkimuksen johtaja, Linnavuoren sairaalan johtaja, Itä-Suomen yliopiston professori, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen kehittämispäällikkö, Suomen terveyden- ja hyvinvointijärjestön ekonomisti sekä emeritusprofessori Finnish Medical Network. Tutkimus suoritettiin SWOT–analyysiin pohjautuvalla asiantuntijahaastattelulla. Tutkimustulosten analyysikeinona on käytetty sisällönanalyysiä. Tutkimusaineisto on luokiteltu ylä- ja alakategorioihin. Analyysissä aineistoa jaotellaan eri merkityskokonaisuuksiin, jossa lopuksi erillään tarkastellut merkityskokonaisuudet yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi.
Tutkimustulosten perusteella julkisen rahoituksen kestävyyttä parantavat muun muassa terveydenhuollon rahoittajien määrän vähentäminen tai rahoitusvastuun siirtäminen yhdelle kansalliselle toimijalle. Palveluja tuottaisivat tasaveroisina kilpailijoina kunnalliset yksiköt sekä yksityinen ja kolmas sektori. Rahasto neuvottelisi palvelujen tuottamisesta ja hinnoista sekä solmisi määräaikaiset sopimukset.
Kansallinen terveysrahasto selkiyttäisi korvauskäytäntöä ja koko maahan saataisiin yhdenmukainen käytäntö. Mahdollisuuksia ovat päällekkäisten palvelujärjestelmien poistaminen, joka vähentäisi etenkin henkilökunnan epätarkoituksen mukaista siirtelyä. Kansallinen terveysrahasto vähentää tuloryhmittäistä ja alueellista epätasa-arvoa. Tällöin saadaan tasavertainen terveydenhuolto koko maahan. Mahdollisuuksiin liittyy myös asiakaslähtöisen strategisesti johdetun palvelumallin luominen.
Monikanavaisen rahoitusjärjestelmän ongelmat liittyvät sen rahoituksen jakautumiseen moneen osaan. Terveysrahaston mallissa kunta ”vakuuttaa” verotulojensa ja valtionosuuksiensa avulla asukkaansa eli siirtäisi varoja rahastoon. Nykyinen kunnallinen perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito rahoitettaisiin vakuutuksella ja niiden järjestämisvastuu siirtyisi kunnilta kansalliselle terveysrahastolle. Palveluja tuottaisivat tasaveroisina kilpailijoina kunnalliset yksiköt sekä yksityinen ja kolmas sektori. Rahasto neuvottelisi palvelujen tuottamisesta ja hinnoista sekä solmisi määräaikaiset sopimukset. Kansallisen terveysrahaston uhkiin liittyy etenkin byrokratian pelko. Suomessa vallitsee erilaisia poliittisia läänityksiä, jolloin päätöksen teko voisi byrokratisoitua.