Tiedustelu oikeusvaltiossa

Abstract

Tutkimus käsittelee tiedustelun oikeudellisia edellytyksiä oikeusvaltiossa keskittyen erityisesti Suomen vuonna 2019 voimaan tulleeseen tiedustelulainsäädäntöön. Tutkimuksen kohteena on tiedustelu teoreettisena ja oikeusfilosofisena kokonaisuutena, ja sääntelyn osalta keskitytään tiedustelun ominaispiirteiden selvittämisen kannalta keskeisiin osiin. Tavoitteena on selvittää tiedustelun legitimiteetin vaatimuksia demokraattisessa oikeusvaltiossa ja sitä, miten Suomen voimassa oleva tiedustelulainsäädäntö täyttää nämä vaatimukset. Tutkimusmenetelmien osalta tutkimus nojaa teoreettiseen lainoppiin ja oikeusfilosofiaan keskittyen käsitteiden analyysiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Vuoden 2019 tiedustelulainsäädäntö oli merkittävä uudistus suomalaisessa oikeusjärjestyksessä, johon ei aikaisemmin kuulunut varsinaista tiedustelusääntelyä. Valtiosääntöoikeudellisesti tiedustelun tekee erityisen mielenkiintoiseksi sen perus- ja ihmisoikeusvaikutukset ja jännitteinen suhde oikeusvaltion ja demokratian perusteisiin. Tutkimuksen keskiössä on tiedustelun yhteensovittaminen demokraattisen oikeusvaltion oikeusjärjestelmän kanssa, kehitys, jota kuvaavat tiedustelun demokratisoituminen ja oikeudellistuminen.

Tutkimuksessa selvitetään vapauden ja turvallisuuden välistä suhdetta ja päädytään toteamaan, että kyse on kahdesta erillisestä arvosta. Turvallisuutta ei voi pitää vapauden edellytyksenä tai autonomisena perusoikeutena, vaan vapauden rajoituksena. Vapaus ja turvallisuus ovat kuitenkin samanaikaisesti myös toisiaan tukevia arvoja vapaassa demokraattisessa valtiossa. Kansallisen turvallisuuden käsite, jolla on pitkä historia poliittisena käsitteenä, sai Suomessa oikeudellisen ulottuvuuden tiedustelulainsäädännön myötä. Käsitteen analyysi paljastaa sen epämääräisyyden ongelmia oikeudellisen kielen kannalta, joskin pyrkimykset muodostaa sille täsmällinen määritelmä näyttävät niin ikään haasteellisilta. Valvonta on keskeinen kriteeri tiedustelun yhteensovittamiselle demokraattisen oikeusvaltion perusarvojen kanssa, ja tutkimuksessa on selvitetty valvonnan eri muotojen vahvuuksia ja heikkouksia ja kriteereitä niiden arviointiin. Valvonnan osalta keskeisiä haasteita tiedustelun ja oikeusvaltion yhteensovittamisessa on erityisesti kansainvälisen tiedusteluyhteistyön valvonnassa. Suomen tiedustelulainsäädäntö on tutkimuksen valossa muiden länsimaisten demokratioiden asettamien standardien mukainen.

The study looks at the legal guidelines of strategic, threat-based intelligence in relation to rule of law, focusing particularly on Finland’s intelligence legislation that came into force in 2019. The aim of the study is intelligence as a theoretical and legal philosophical concept. In terms of legislation, the focus is on unearthing the key attributes of intelligence as legally defined organization and activity. The purpose is to define the benchmark of legitimacy for intelligence in a democratic rule of law -state (Rechtsstaat), and evaluate how successfully Finland’s legislation meets these requirements. The methodology of the study primarily consists of theoretical legal dogmatics and legal philosophy, focusing on the analysis of the identified main concepts. The intelligence legislation package of 2019 was a major addition to Finnish legal system which did not feature specialised intelligence legislation beforehand. From a constitutional law point of view, intelligence is of particular interest due to its effect on basic and human rights and its contentious relationship with democracy and rule of law. At the centre of the study is the task of reconciling intelligence with the legal system of a democratic Rechtsstaat. This process is described by the democratisation of intelligence as well as the creation of its legal basis.

The study examines the relationship between liberty and security and arrives at a conclusion that the two are distinctly separate values. Security cannot be regarded as a requirement of liberty or as an autonomous individual right. Instead, security must be viewed as a restriction on liberty. However, liberty and security are simultaneously complementary values in a liberal democracy. The concept of national security has a long history as a political concept, but it gained a legal dimension in Finland as a consequence of the enactment of the intelligence legislation. The analysis of the concept reveals challenges in defining its legal meaning, which can have negative consequences for the rule of law and basic rights. Oversight is a key measure for reconciling intelligence with the values of a democratic Rechtsstaat, and the study analyses the strengths and weaknesses of the different forms of oversight. One major challenge identified in the oversight of intelligence is international intelligence cooperation. The Finnish intelligence legislation is found to be comparable to similar legislation in other Western democracies.