Tiedustelu oikeusvaltiossa

Tutkimus käsittelee tiedustelun oikeudellisia edellytyksiä oikeusvaltiossa keskittyen erityisesti Suomen vuonna 2019 voimaan tulleeseen tiedustelulainsäädäntöön. Tutkimuksen kohteena on tiedustelu teoreettisena ja oikeusfilosofisena kokonaisuutena, ja sääntelyn osalta keskitytään tiedustelun ominaispiirteiden selvittämisen kannalta keskeisiin osiin. Tavoitteena on selvittää tiedustelun legitimiteetin vaatimuksia demokraattisessa oikeusvaltiossa ja sitä, miten Suomen voimassa oleva tiedustelulainsäädäntö täyttää nämä vaatimukset. Tutkimusmenetelmien osalta tutkimus nojaa teoreettiseen lainoppiin ja oikeusfilosofiaan keskittyen käsitteiden analyysiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Vuoden 2019 tiedustelulainsäädäntö oli merkittävä uudistus suomalaisessa oikeusjärjestyksessä, johon ei aikaisemmin kuulunut varsinaista tiedustelusääntelyä. Valtiosääntöoikeudellisesti tiedustelun tekee erityisen mielenkiintoiseksi sen perus- ja ihmisoikeusvaikutukset ja jännitteinen suhde oikeusvaltion ja demokratian perusteisiin. Tutkimuksen keskiössä on tiedustelun yhteensovittaminen demokraattisen oikeusvaltion oikeusjärjestelmän kanssa, kehitys, jota kuvaavat tiedustelun demokratisoituminen ja oikeudellistuminen. Tutkimuksessa selvitetään vapauden ja turvallisuuden välistä suhdetta ja päädytään toteamaan, että kyse on kahdesta erillisestä arvosta. Turvallisuutta ei voi pitää vapauden edellytyksenä tai autonomisena perusoikeutena, vaan vapauden rajoituksena. Vapaus ja turvallisuus ovat kuitenkin samanaikaisesti myös toisiaan tukevia arvoja vapaassa demokraattisessa valtiossa. Kansallisen turvallisuuden käsite, jolla on pitkä historia poliittisena käsitteenä, sai Suomessa oikeudellisen ulottuvuuden tiedustelulainsäädännön myötä. Käsitteen analyysi paljastaa sen epämääräisyyden ongelmia oikeudellisen kielen kannalta, joskin pyrkimykset muodostaa sille täsmällinen määritelmä näyttävät niin ikään haasteellisilta. Valvonta on keskeinen kriteeri tiedustelun yhteensovittamiselle demokraattisen oikeusvaltion perusarvojen kanssa, ja tutkimuksessa on selvitetty valvonnan eri muotojen vahvuuksia ja heikkouksia ja kriteereitä niiden arviointiin. Valvonnan osalta keskeisiä haasteita tiedustelun ja oikeusvaltion yhteensovittamisessa on erityisesti kansainvälisen tiedusteluyhteistyön valvonnassa. Suomen tiedustelulainsäädäntö on tutkimuksen valossa muiden länsimaisten demokratioiden asettamien standardien mukainen.