Nouse, nouse nuori usko. Artturi Leinosen runous poliittisen vaikuttamisen keinona ja maailmankuvan rakentajana
Koivula-Talkkari, Maaria (2015)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee poliittista runoutta siitä näkökulmasta, miten runojen ideologinen vaikuttavuus on tunnistettavissa kielitieteen keinoin. Tutkimusaineistona on Artturi Leinosen vuosina 1918–1951 kirjoittamat 26 runoa. Tutkimuksen päätavoiteena on tarkastella, miten Artturi Leinosen poliittinen runous linkittyy ajan poliittis-yhteis-kunnalliseen konekstiin, eli millaista maailmankuvaa Artturi Leinosen runot rakentavat ja millaisia vaikuttamisen keinoja runoissa esiintyy. Lisäksi runoja peilataan myös Leinosen omaan henkilöhistoriaan.
Tutkimusmenetelminä käytetään kriittistä diskurssianalyysiä ja systeemis-funktionaalista kielioppia. Systeemis-funktionaalisen kieliopin metafunktioista analyysissä hyödynnetään ideationaalista ja interpersoonaista metafunktiota, joita peilataan kriittisen diskurssianalyysin käsitteisiin ideologiasta, vallasta ja tietoisuudesta. Koska tutkimusmenetelmissä korostuu sosiokulttuurisen kontekstin merkitys, sisältää tutkimus myös Suomen 1900-luvun sotien poliittista kontekstia läpikäyvän luvun.
Tutkimustulosten perusteella poliittisissa runoissa on runsaasti ryhmässä toimimiseen ja ryhmätietoisuuteen kannustavia merkityksiä, mikä konkretisoituu esimerkiksi suurena me-pronominin käyttöasteena. Jättämällä ulkoryhmän personoimatta runot varmistavat ideologisen kontrollin toteutumisen. Rinnastamalla historialliset tapahtumat ja poliittiset kannanotot samoihin asiayhteyksiin poliittinen runo asettaa ne yhtä kyseenalaistamattomiksi. Leinosen runoissa erityisesti imperatiivin käyttö on kiteytynyt keino ilmaista direktiivisyyttä, ja runoissa korostuu instruktiivinen tekstityyppi.
Tutkimustuloksissa korostuu kirjailijan yhteiskunnallisen aseman merkitys runojen vaikuttavuudelle: Artturi Leinosella oli runsaasti symbolista valtaa ja keinoja viestintätapahtumien kontrollointiin, mikä takasi hänelle sisäänpääsyoikeuden poliittisin diskursseihin. Runojen aikaperspektiivin tarkastelu kuitenkin osoittaa, että runouteen rakentuu myös henkilökohtaisia sävyjä ajan kuluessa.
Tutkimusmenetelminä käytetään kriittistä diskurssianalyysiä ja systeemis-funktionaalista kielioppia. Systeemis-funktionaalisen kieliopin metafunktioista analyysissä hyödynnetään ideationaalista ja interpersoonaista metafunktiota, joita peilataan kriittisen diskurssianalyysin käsitteisiin ideologiasta, vallasta ja tietoisuudesta. Koska tutkimusmenetelmissä korostuu sosiokulttuurisen kontekstin merkitys, sisältää tutkimus myös Suomen 1900-luvun sotien poliittista kontekstia läpikäyvän luvun.
Tutkimustulosten perusteella poliittisissa runoissa on runsaasti ryhmässä toimimiseen ja ryhmätietoisuuteen kannustavia merkityksiä, mikä konkretisoituu esimerkiksi suurena me-pronominin käyttöasteena. Jättämällä ulkoryhmän personoimatta runot varmistavat ideologisen kontrollin toteutumisen. Rinnastamalla historialliset tapahtumat ja poliittiset kannanotot samoihin asiayhteyksiin poliittinen runo asettaa ne yhtä kyseenalaistamattomiksi. Leinosen runoissa erityisesti imperatiivin käyttö on kiteytynyt keino ilmaista direktiivisyyttä, ja runoissa korostuu instruktiivinen tekstityyppi.
Tutkimustuloksissa korostuu kirjailijan yhteiskunnallisen aseman merkitys runojen vaikuttavuudelle: Artturi Leinosella oli runsaasti symbolista valtaa ja keinoja viestintätapahtumien kontrollointiin, mikä takasi hänelle sisäänpääsyoikeuden poliittisin diskursseihin. Runojen aikaperspektiivin tarkastelu kuitenkin osoittaa, että runouteen rakentuu myös henkilökohtaisia sävyjä ajan kuluessa.