”Kun on yleistä riistaa, niin on yleistä riistaa”. Syyttömyyden retorinen konstruointi poliitikkojen lahjusoikeudenkäynneissä
Koivisto, Saana (2017)
Koivisto, Saana
2017
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten syyttömyyttä rakennetaan poliitikkojen lahjusoikeudenkäynneissä. Tutkimusaineistona ovat Petri Salon ja Ilkka Kanervan käräjäoikeudenkäynneistä tehdyt äänitallenteet. Petri Salon asiaa käsiteltiin Pohjanmaan käräjäoikeudessa syyskuussa 2010, ja Ilkka Kanervan asia oli Helsingin käräjäoikeuden käsittelyssä marraskuussa 2011. Tutkimuksen tavoite on jaettu neljään tutkimuskysymykseen: millaisia kysymyksiä poliitikoille esitetään, millaisiin seikkoihin nojautumalla poliitikot rakentavat syyttömyyttään, millaisin retorisin keinoin argumentaatiota vahvistetaan ja millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja poliitikkojen käyttämässä retoriikassa on. Tutkimusmenetelmänä käytetään retorista analyysia, jonka avulla perehdytään sekä puheen sisältöön että sen muotoon. Tutkimuksen teoreettisena taustana kuljetetaan näkemyksiä poliitikon moraalista, retoriikasta ja oikeussaliargumentoinnista.
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastataan luokittelemalla poliitikoille esitetyt kysymykset kahdeksaan eri kysymystyyppiin. Kysymystyyppien määrällinen tarkastelu paljastaa, että Salolta kysytään erityisesti sarjakysymyksiä ja kyllä/ei-kysymyksiä, kun taas Kanervalle esitetään erityisesti laajoja hakukysymyksiä ja kyllä/ei-kysymyksiä. Toiseen tutkimuskysymykseen vastataan erittelemällä aineistossa esiintyviä argumentteja. Tässä tutkimuksessa argumentilla tarkoitetaan niitä puheen sisältöjä, jotka tukevat poliitikon pääsanomaa ”olen syytön”. Salo vetoaa erityisesti yhteiskunnalliseen asemaansa, omiin havaintoihinsa, objektiivisiin todisteisiin ja omaan asiantuntijuuteensa, kun taas Kanerva vetoaa muun muassa tietämättömyyteen, henkilökohtaisiin intresseihin ja järkeen.
Kolmanteen tutkimuskysymykseen vastataan tarkastelemalla poliitikkojen puheenvuoroissa esiintyviä retorisia keinoja. Retorisia keinoja esiintyy aineistossa runsaasti, ja niistä käytetyimpiä ovat erilaiset ääri-ilmaisut, vahvistussanat ja modaaliset adverbit ja partikkelit. Neljänteen tutkimuskysymykseen vastataan kokoamalla toisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen tulokset yhteen. Vertailu osoittaa, että poliitikot rakentavat syyttömyyttään hyvin erilaisin argumentein, mutta yhtäläisyyksiä on löydettävissä retoristen keinojen tasolta. Tuloksia voi selittää niin oikeudenkäynnin aihe kuin poliitikon persoonakin.
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastataan luokittelemalla poliitikoille esitetyt kysymykset kahdeksaan eri kysymystyyppiin. Kysymystyyppien määrällinen tarkastelu paljastaa, että Salolta kysytään erityisesti sarjakysymyksiä ja kyllä/ei-kysymyksiä, kun taas Kanervalle esitetään erityisesti laajoja hakukysymyksiä ja kyllä/ei-kysymyksiä. Toiseen tutkimuskysymykseen vastataan erittelemällä aineistossa esiintyviä argumentteja. Tässä tutkimuksessa argumentilla tarkoitetaan niitä puheen sisältöjä, jotka tukevat poliitikon pääsanomaa ”olen syytön”. Salo vetoaa erityisesti yhteiskunnalliseen asemaansa, omiin havaintoihinsa, objektiivisiin todisteisiin ja omaan asiantuntijuuteensa, kun taas Kanerva vetoaa muun muassa tietämättömyyteen, henkilökohtaisiin intresseihin ja järkeen.
Kolmanteen tutkimuskysymykseen vastataan tarkastelemalla poliitikkojen puheenvuoroissa esiintyviä retorisia keinoja. Retorisia keinoja esiintyy aineistossa runsaasti, ja niistä käytetyimpiä ovat erilaiset ääri-ilmaisut, vahvistussanat ja modaaliset adverbit ja partikkelit. Neljänteen tutkimuskysymykseen vastataan kokoamalla toisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen tulokset yhteen. Vertailu osoittaa, että poliitikot rakentavat syyttömyyttään hyvin erilaisin argumentein, mutta yhtäläisyyksiä on löydettävissä retoristen keinojen tasolta. Tuloksia voi selittää niin oikeudenkäynnin aihe kuin poliitikon persoonakin.