Airline Resilience in the Dual Crisis - Case Finnair : Strategic Adaptations in Finnair's East Asia Operations During the COVID-19 and the Russia-Ukraine War

Abstract

The aviation industry is a complex sector vulnerable to numerous risks such as health crises, natural disasters, and geopolitical tensions. While there is substantial research on crisis management and resilience building in the aviation industry in the face of one crisis, less academic attention has been given to resilience research during multiple simultaneous crises. This study aims to investigate the resilience-building of firms operating in high-risk industries, such as aviation, in the face dual crises. Resilience is a crucial aspect of research across various disciplines and is especially important in sectors prone to risks. Research on resilience has grown significantly since the 1990s, and the predicted trend of multiple emerging crises in the future suggests an outlook of the increase in resilience research.

This study is conducted as a single case study focusing on the Finnish airline Finnair. It comprehensively examines Finnair's operational activities during the dual crisis, specifically the COVID-19 pandemic and the Russia-Ukraine war, highlighting the airline’s East-Asia operations. The study analyzes the strategic measures implemented by Finnair from the outbreak of the pandemic to the beginning of 2024, covering the pandemic years and the uncertain times after the Russian invasion of Ukraine. The case is approached using a theoretical framework developed from resilience literature, encompassing the main elements of resilience: preparedness and anticipation, adaptation and response, recovery and continuity, and bouncing back and forward. These elements, along with the aviation industry's priorities of safety, security, and operational efficiency, form the foundational basis of the theoretical framework from which the empirical part of the study is constructed.

The study's findings emphasize the need for cost-effective measures, improving operational efficiency, diversifying revenue streams, enhancing customer satisfaction and trust, and building and managing partnerships. The increased cargo operations were particularly important for the case company’s business continuity. The results confirmed that during a dual crisis, it is crucial to rely on the core elements presented in the theoretical framework. Additionally, the study highlights the importance of innovation and proactive strategies, challenging the traditional "bouncing back" approach by emphasizing the "bouncing forward" mindset, which focuses on adapting to new realities and leveraging opportunities for growth and improvement.

Ilmailuala on moniulotteinen sektori, joka on altis lukuisille riskeille kuten pandemioille, luonnonmullistuksille, ja geopoliittisille jännitteille. Vaikka tutkimusta kriisinhallinnasta ja resilienssin kehittämisestä kriisin aikana on ilmailualalla kiitettävästi, vähemmän akateemista huomiota on kirjallisuudessa kiinnitetty resilienssin rakentamiseen kahden tai useamman kriisin uhatessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin tutkia yritysten sopeutumiskykyä ja resilienssin kehittämistä kriisien aikana, erityisesti tilanteissa, jossa yritys kohtaa useita kriisejä samanaikaisesti. Resilienssi on olennainen osa monien tieteenalojen tutkimusta ja erityisen tärkeää aloilla, jotka ovat alttiita riskeille. Käsitteenä resilienssi sisältää piirteitä kuten joustavuus, selviytyminen, sopeutuminen, sekä ennakoiva toiminta. Tämä tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä resilienssin rakentamisesta kaksoiskriisien aikana, jolloin ulkoiset tekijät vaikuttavat organisaatioiden toimintaan, korostaen tarvetta mukautumiseen muuttuvissa olosuhteissa. Resilienssin tutkimus on kasvanut merkittävästi 1990-luvulta lähtien, ja ennustettu trendi useiden kriisien samanaikaisen esiintymisen lisääntymisestä viittaa resilienssitutkimuksen kehittymiseen tulevaisuudessa. Tämä tutkimus toteutettiin yksittäistapausta tutkivana tapaustutkimuksena (single case study), tutkimuksen kohteena suomalainen lentoyhtiö Finnair. Tutkimus käsittää laaja-alaisesti Finnairin operatiivisen toiminnan tarkastelun yhtiötä kohdanneiden kriisien, koronapandemian ja Venäjä-Ukrainan sodan aikana, keskittyen erityisesti Finnairin Itä-Aasian toimintaan. Tutkimus analysoi Finnairin laatimia ja toteuttamia strategisia toimenpiteitä koronapandemian alusta alkaen vuoden 2024 alkuun, kattaen pandemiavuodet ja Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Tapausta käsitellään resilienssin kirjallisuudesta kehitetyn teoreettisen viitekehyksen avulla, joka kattaa resilienssin pääpilarit: valmistautuminen, sopeutuminen, reagoiminen, palautuminen, jatkuvuus, ja toipuminen. Nämä elementit yhdessä ilmailualan prioriteettien - turvallisuus, varmuus ja operationaalinen tehokkuus – kanssa rakensivat perustavanlaatuisen pohjan teoreettiselle viitekehykselle, jonka näkökulmasta tutkimuksen empiirinen osa on luotu. Tutkimuksen tuloksissa korostuivat kustannustehokkaat toimenpiteet, toiminnallisen tehokkuuden parantaminen, tulovirtojen monipuolistaminen, asiakastyytyväisyyden ja - luottamuksen kehittäminen, ja kumppanuuksien rakentaminen ja hallinta. Erityisesti lentoyhtiön rahtioperaatiot olivat tärkeässä osassa toiminnan jatkuvuuden kannalta. Tutkimuksen tulokset varmistivat, että kaksoiskriisin aikana on keskeistä tukeutua teoreettisessa viitekehyksessä esiteltyihin pääelementteihin. Tutkimukset myös haastoivat edellisiä tutkimuksia ja korostivat kirjallisuudessa vähemmälle huomiolle jäänyttä ”bouncing forward” -ajattelutapaa, joka painottaa innovatiivisuutta ja luovuutta organisaatioissa kriisien turbulenssissa.