Yhteisöjen metsäverotus

Suomalainen metsäverolainsäädäntö on perinteisesti keskittynyt luonnollisten henkilöiden, kuolinpesien ja näiden muodostamien verotusyhtymien sekä yhteismetsien verotuskysymyksiin. Muiden metsänomistusmuotojen metsäverotuksesta ei ole vastaavalla tavalla lain-säädäntöä, ja oikeuskäytäntöäkin on vähän. Metsänomistusrakenteiden muuttuessa, metsänomistuksen välillisten omistusrakenteiden lisääntyessä ja kansainvälistyessä sekä metsien omistuksessa nähtävän arvopaperistumisen ilmiön myötä on ajankohtaista tarkastella vero-lainsäädäntöä yhteisöjen osalta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää TVL:n 3 §:n mukaisiin yhteisöihin kuuluvien merkittävimpien metsänomistajien, osakeyhtiöiden ja erikoissijoitusrahastojen, tuloverotusta ja arvonlisäverotusta sekä näiden kirjanpitovelvollisuuteen liittyvää sääntelyä. Leimaavaa tarkastelun lähtökohdalle on se, että nojaa joudutaan usein hakemaan tuloveron yleisistä lähtö-kohdista, sillä nimenomaisesti yhteisöihin liittyvä metsäverolainsäädäntö on verraten niukkaa. Tutkielman perusteella voidaan muodostaa kattava kokonaiskuva siitä, mitä metsätaloutta harjoittavan kirjanpitovelvollisen yhteisön on otettava huomioon juoksevan tulon verotuksessa, arvonlisäverotuksessa ja kirjanpidon järjestämisessä. Tarkastelun pohjalta tutkielmassa on toteutettu verotuksen vertailu eri omistusmuotojen kesken kotimaisissa tilanteissa ja selvitetty Suomen verotusoikeuden toteutumista kansainvälisissä rajat ylittävissä metsänomistusjärjestelyissä, joissa välillinen omistus on toteutettu kotimaisen tai ulkomaisen verovapaan erikoissijoitusrahaston kautta. Tämä tutkielma osoittaa, että puhtaasti kotimaisten omistustilanteiden osalta voidaan todeta Suomen verotusoikeuden olevan turvattu ja tarkastelu voidaan kohdistaa eri metsänomistusmuotojen verorasitukseen vertailuun, jossa metsävähennysoikeudella on keskeinen merkitys. Kansainvälisissä rajat ylittävissä omistusjärjestelyissä voidaan puolestaan osoittaa tilanteita, joissa suomalaisesta metsästä saatu tulo voi jäädä Suomen verotusvallan ulkopuolelle. Tutkielmassa havaittiin myös haasteita ja tulkintaongelmia kirjanpidon ja verotuksen yhteensovittamisessa. Erityisesti metsäkiinteistön hankintamenoon sisältyvän puuston osuuden merkitseminen vaihto-omaisuuteen sekä metsäkiinteistön arvonalenemisen, metsänhoitokustannusten ja uudistamisvelvoitteen käsittely kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä saattavat erota voimassa olevasta verotuskäytännöstä. Tutkimus on toteutettu pääasiassa lainopillista eli oikeusdogmaattista menetelmää käyttäen, joka tarkoittaa voimassa olevien oikeussäännösten tutkimusta. Lisäksi tutkimuksessa yhdistyy talousoikeudellinen näkökulma, jossa lainopilliseen tutkimukseen liitetään liiketaloudellinen näkökulma verotuksen vertailussa. Lähdeaineistona tutkimuksessa on käytetty lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskäytäntöä, Verohallinnon ohjeita ja oikeuskirjallisuutta.