Hyvinvointijohtaminen yhteishallinnassa
Jokinen, Christina (2024-04-23)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042320901
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042320901
Tiivistelmä
1.1.2023 toteutunut hyvinvointialueiden aloitus on yksi merkittävimmistä julkishallinnon rakenteellisista reformeista Suomessa. Uudistus haastaa sekä kunnallishallintoa että hyvinvointialueita kehittämään hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä niin toimintakentällä kuin johtamisen suhteen. Tarvitaan laadukasta hyvinvointijohtamista, yhteistyötä ja yhteisiä toimintamalleja yhdenvertaisten ja kustannustehokkaiden palveluiden toteutumiseksi.
Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa teoreettisena viitekehyksenä toimii hyvinvointijohtaminen ja hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Tutkimusta tarkastellaan yhteishallinnan (NPG) ja Emersonin ja kumppaneiden (2011) yhteistyödynamiikan kautta. Hyvinvointijohtaminen määritetään terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tehtäväksi johtamiseksi. Tutkimusaineisto koostuu Itä-Uudenmaan kuntien ja Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen strategisista asiakirjoista ja hyvinvointialueen ja valtion välisistä yhteistyöneuvotteludokumenteista.
Tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällön analyysin avulla. Aineistosta etsittiin alkuperäisilmaisuja, jotka pelkistettiin ja ryhmiteltiin analyysikehikossa oleviin alaluokkiin. Analyysikehikko on rakennettu hyvinvointijohtamisen osa-alueista; hyvinvoinnin ja terveyden edistämien yhteistyö, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimintamallit, vaikuttavuus ja strategia. Näin saadaan kokonaiskuva alueen hyvinvointijohtamisesta ja voidaan verrata sitä olemassa olevaan tutkimuksiin ja teoriaan.
Tutkimustuloksista nähdään, että SOTE-uudistus on ollut iso rakenteellinen muutos, jonka kehittäminen Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella on saatu vasta aluilleen. Yhteistyöndynamiikkaa tarkasteltiin Emersonia ja muita (2011) mukaillen kolmen vuorovaikutuksellisen komponentin kautta; periaatteellisesta sitoutumisesta, jaetusta motivaatiosta ja kyvystä yhteiseen toimintaan. Tuloksista ilmenee, että rakenteet hyvinvointijohtamisdynamiikalle on olemassa, mutta varsinaisia toimia ei ole vielä tehty. Tulevaisuudessa vaaditaan yhteishallinnan ja yhteistyön vahvistamista sekä poikkihallinnollisesti että alueellisesti. Hyvinvointijohtamisella voidaan vaikuttaa sujuvien ja yhdenmukaisten palveluiden kehittämiseen alueen asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Haasteena tälle on alueen kuntien eri lähtökohdat ja myös taloudellinen paine SOTE-rahoituspohjan muututtua. Siirtämällä palveluita kohti ennaltaehkäisevää toimintaa voidaan hyvinvointijohtamisella lisätä alueen hyvinvointia ja saada aikaan kustannusvaikutuksia.
Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa teoreettisena viitekehyksenä toimii hyvinvointijohtaminen ja hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Tutkimusta tarkastellaan yhteishallinnan (NPG) ja Emersonin ja kumppaneiden (2011) yhteistyödynamiikan kautta. Hyvinvointijohtaminen määritetään terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tehtäväksi johtamiseksi. Tutkimusaineisto koostuu Itä-Uudenmaan kuntien ja Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen strategisista asiakirjoista ja hyvinvointialueen ja valtion välisistä yhteistyöneuvotteludokumenteista.
Tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällön analyysin avulla. Aineistosta etsittiin alkuperäisilmaisuja, jotka pelkistettiin ja ryhmiteltiin analyysikehikossa oleviin alaluokkiin. Analyysikehikko on rakennettu hyvinvointijohtamisen osa-alueista; hyvinvoinnin ja terveyden edistämien yhteistyö, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimintamallit, vaikuttavuus ja strategia. Näin saadaan kokonaiskuva alueen hyvinvointijohtamisesta ja voidaan verrata sitä olemassa olevaan tutkimuksiin ja teoriaan.
Tutkimustuloksista nähdään, että SOTE-uudistus on ollut iso rakenteellinen muutos, jonka kehittäminen Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella on saatu vasta aluilleen. Yhteistyöndynamiikkaa tarkasteltiin Emersonia ja muita (2011) mukaillen kolmen vuorovaikutuksellisen komponentin kautta; periaatteellisesta sitoutumisesta, jaetusta motivaatiosta ja kyvystä yhteiseen toimintaan. Tuloksista ilmenee, että rakenteet hyvinvointijohtamisdynamiikalle on olemassa, mutta varsinaisia toimia ei ole vielä tehty. Tulevaisuudessa vaaditaan yhteishallinnan ja yhteistyön vahvistamista sekä poikkihallinnollisesti että alueellisesti. Hyvinvointijohtamisella voidaan vaikuttaa sujuvien ja yhdenmukaisten palveluiden kehittämiseen alueen asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Haasteena tälle on alueen kuntien eri lähtökohdat ja myös taloudellinen paine SOTE-rahoituspohjan muututtua. Siirtämällä palveluita kohti ennaltaehkäisevää toimintaa voidaan hyvinvointijohtamisella lisätä alueen hyvinvointia ja saada aikaan kustannusvaikutuksia.