Itseorganisoituvan organisaation ominaispiirteet rakenneteoreettisesta näkökulmasta : Kartoittava kirjallisuuskatsaus

Pärjätäkseen yhä kiihtyvällä nopeudella muuttuvassa ja kompleksisessa maailmassa, organisaatioiden on oltava yhä muuntautumiskykyisempiä ja ketteriä. Myös työn luonne on muuttunut, rutiininomaiset työt ovat vähentymässä ja yhä useampi työtehtävä edellyttää asiantuntijuutta ja itsenäistä päätöksentekoa sekä työstä haetaan yhä enemmän merkityksellisyyttä. Nämä monet muutokset ovat olleet vaikuttamassa siihen, että kiinnostus itseohjautuvuutta, yhteisöohjautuvuutta sekä itseorganisoitumista kohtaan on kasvanut. Tässä tutkielmassa keskitytään itseorganisoitumiseen organisaation organisoitumistapana. Ilmiötä tarkastellaan rakenneteoreettisen viitekehyksessä keskittyen strukturalistiseen näkemykseen organisaatiosta, joka muodostuu kolmesta toisiaan tukevasta elementistä: työnjaon rakenteesta, hallinnollisista periaatteista ja hallinnollisista prosesseista. Tutkielman tavoitteena on selvittää aiemman kirjallisuuden pohjalta, millaiset ominaisuudet ja piirteet määrittävät itseorganisoituvan organisaation toimintaa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kartoittavaa kirjallisuuskatsausta, jonka avulla voidaan tunnistaa käsitteisiin liittyviä piirteitä ja tekijöitä. Tutkimusaineisto koostuu 18 artikkelista, jotka on kerätty elektronisista tietokannoista. Työnjaon rakenteen kautta tarkasteltuna itseorganisoituvan organisaation ominaispiirteenä on hierarkiasta poikkeava työnjaon rakenne, joka on korvattu rooli ja tiimi/piiri pohjaisella rakenteella, joilla on dynaaminen luonne. Hallinnollisia periaatteita leimaa systemaattinen ja muodollinen vallan hajauttaminen, jonka johdosta esihenkilöiden määrä on minimoitu tai heitä ei ole lainkaan, jolloin organisaatiossa ei esiinny komentoketjua tai valvontajännettä. Itseorganisoituvassa organisaatiossa työntekijät voivat itse päättää asioista ja työhön liittyvistä tekijäistä ja valvonta tapahtuu vertaisvalvontana. Itseorganisoituvassa organisaatiossa erikoistuminen tapahtuu roolin kautta, jotka ovat tehtävään tai prosessiin sidottuja. Hallinnollisten prosessien kautta tarkasteltuna itseorganisoituvaa organisaatiota määrittävänä ominaisuutena on muodolliset säännöt, joiden avulla organisointi ja ohjaus tapahtuu sekä jaetut johtamistehtävät. Itseorganisoituvassa organisaatiossa on monia ominaisuuksia ja piirteitä, joita ei perinteisissä organisaatioissa ole. Tämän tutkielman antina voidaan pitää tietoisuuden kasvattamista siitä, miten itseorganisoituva organisaatio eroaa perinteisestä organisaatiosta ja sitä kautta auttaa myös organisaation suunnittelussa, jos organisaatiota halutaan viedä kohti itseorganisoitumista.