Ekogentrifikaatio, osallisuus ja kaupunkikehittäminen : Tapaustutkimus High Line -puistosta
Taskila, Ulla Elisabeth (2024-04-26)
Taskila, Ulla Elisabeth
26.04.2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042722891
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042722891
Tiivistelmä
Globaalien ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi vihreä kaupunkikehittäminen on entistä ajankohtaisempaa jokaisessa kaupungissa. Kaupungeilla on hiilineutraaliustavoitteita, ja kaupunkikehittäminen on sopeutettava näihin tavoitteisiin. Päätökset, joilla pyritään ilmastokestävämpään kaupunkiin voivat kuitenkin aiheuttaa sosiaalisia kestävyyshaasteita. Tätä ilmiötä kutsutaan ekogentrifikaatioksi. Ekogentrifikaatiokehitys voi alkaa alueella riippumatta siitä mikä taho kehityksen taustalla on. Tutkielmassa syvennytään ekogentrifikaation, kaupunkikehittämisen ja osallisuuden keskinäisiin suhteisiin. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää ekogentrifikaation käsitettä ja sen moniuloitteisuutta. Erityisesti tarkastellaan ekogentrifikaatiota ja kaupunkikehittämisen tavoitteiden välistä yhteyttä ja kaupunkilaisten osallisuuden mahdollisuuksia näiden ympärillä. Ekogentrifikaation ja osallisuuden välisten suhteiden ymmärtäminen tarjoaa mahdollisuuksia kehittää kaupunkikehittämisen työkaluja, joilla on mahdollista rakentaa sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävämpiä kaupunkeja.
Teoreettinen viitekehys tutkielmassa muodostuu kolmesta pääkäsitteestä, jotka ovat ekogentrifikaatio, osallisuus ja kaupunkikehittäminen. Pääkäsitteisiin liittyy olennaisesti myös alakäsitteitä osallistuminen, osallistaminen, ympäristöoikeudenmukaisuus, Just green enough - teoria ja vihreä kaupunkikehittäminen. Tutkielma on laadullinen tutkimus, joka on tutkimusstrategisesti tapaustutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytetään kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, ja analysoimisessa sovelletaan teoriaohjaavaa sisällönanalyysia analyysimenetelmänä. Tutkielmassa vastataan kahteen tutkimuskysymykseen.
1. Mitä ekogentrifikaatiolla tarkoitetaan ja millainen on ilmiön suhde osallisuuteen ja kaupunkikehittämiseen?
2. Millaisia mahdollisuuksia kaupunkilaisilla on osallistua suunnitteluun alueilla, jotka ovat ekogentrifikaation kohteena?
Ensimmäiseen kysymykseen vastataan tutkielman teorian pohjalta. Toiseen, empiiriseen kysymykseen vastataan tapaustutkimuksen pohjalta, jossa tutkitaan New Yorkissa sijaitsevaa High Line -puistoa.
Tutkimustulokset tuovat esiin ekogentrifikaation, osallisuuden ja kaupunkikehittämisen kompleksiset suhteet. Keskeiset havainnot liittyvät ekogentrifikaation syihin, jotka voivat johtua sekä kaupunkikehittämisestä että osallisuudesta. Osallistuminen kaupunkikehitykseen ei automaattisesti suojaa aluetta ekogentrifikaatiolta, ja asukkaiden alueen tuntemus ei aina estä ilmiön kehittymistä. Tapaustutkimus tunnistaa erilaisia osallisuuden muotoja, kuten suojeluneuvottelut, erilaisten äänestysten vaatiminen ja järjestäminen, järjestöjen perustamisen, vaihtoehtoisten suunnitelmien luomisen ja yhteistyön suunnittelijoiden kanssa, joilla voidaan vaikuttaa ekogentrifikaatiokehitykseen.
Teoreettinen viitekehys tutkielmassa muodostuu kolmesta pääkäsitteestä, jotka ovat ekogentrifikaatio, osallisuus ja kaupunkikehittäminen. Pääkäsitteisiin liittyy olennaisesti myös alakäsitteitä osallistuminen, osallistaminen, ympäristöoikeudenmukaisuus, Just green enough - teoria ja vihreä kaupunkikehittäminen. Tutkielma on laadullinen tutkimus, joka on tutkimusstrategisesti tapaustutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytetään kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, ja analysoimisessa sovelletaan teoriaohjaavaa sisällönanalyysia analyysimenetelmänä. Tutkielmassa vastataan kahteen tutkimuskysymykseen.
1. Mitä ekogentrifikaatiolla tarkoitetaan ja millainen on ilmiön suhde osallisuuteen ja kaupunkikehittämiseen?
2. Millaisia mahdollisuuksia kaupunkilaisilla on osallistua suunnitteluun alueilla, jotka ovat ekogentrifikaation kohteena?
Ensimmäiseen kysymykseen vastataan tutkielman teorian pohjalta. Toiseen, empiiriseen kysymykseen vastataan tapaustutkimuksen pohjalta, jossa tutkitaan New Yorkissa sijaitsevaa High Line -puistoa.
Tutkimustulokset tuovat esiin ekogentrifikaation, osallisuuden ja kaupunkikehittämisen kompleksiset suhteet. Keskeiset havainnot liittyvät ekogentrifikaation syihin, jotka voivat johtua sekä kaupunkikehittämisestä että osallisuudesta. Osallistuminen kaupunkikehitykseen ei automaattisesti suojaa aluetta ekogentrifikaatiolta, ja asukkaiden alueen tuntemus ei aina estä ilmiön kehittymistä. Tapaustutkimus tunnistaa erilaisia osallisuuden muotoja, kuten suojeluneuvottelut, erilaisten äänestysten vaatiminen ja järjestäminen, järjestöjen perustamisen, vaihtoehtoisten suunnitelmien luomisen ja yhteistyön suunnittelijoiden kanssa, joilla voidaan vaikuttaa ekogentrifikaatiokehitykseen.