Tekoälyn hyöty ja käyttö julkisessa päätöksenteossa

Tutkimuksen taustana on julkisen puolen päätöksentekokirjallisuudessa esiintyneet päätöksentekoteoriat ja -periaatteet. Lähtökohtana on selvittää, missä määrin tekoälyä sovelletaan julkisessa päätöksenteossa ja mitä haasteita liittyy sen soveltamiseen. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen, kuinka tekoälyä voidaan soveltaa rationaalisessa julkisessa päätöksenteossa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä aiheesta tulevaisuutta ajatellen. Tutkimus tuo esille päätöksenteon ja päätöksen. Päätöksenteko katsotaan valinnan tekemisemisenä valintajoukosta. Päätöksen katsotaan olevan kuvaus tulevasta tilasta ja päätökset valitsevat yhden tulevaisuuden tilan toisen sijaan ja ohjaavat käyttäytymistä valitun vaihtoehdon suuntaan. Tutkimuksessa hallitsevana teemana on rajoittunut rationaalisuus. Tällä tarkoitetaan, että päätöksentekijällä on rajoituksia tiedon, resurssien, ajan ja muiden tekijöiden suhteen, jotka voivat vaikuttaa heidän kykyynsä tehdä rationaalisia päätöksiä. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esille, mikä on päätöksentekoprosessi. Russo ja Schoemaker (2014) katsovat sen koostuvan neljästä eri vaiheesta: kehystämisestä, älykkäästä tiedonkeruusta, valinnasta ja palautteesta oppimisesta. Simon (1997) puolestaan jakaa päätöksentekoprosessin kolmeen vaiheeseen: (1) kaikkien vaihtoehtoisten strategioiden luetteloiminen, (2) kaikkien niiden seurausten määrittäminen, jotka seuraavat kustakin näistä strategioista ja (3) näiden seurausjoukkojen vertaileva arviointi. Näiden lisäksi esille tuodaan keinopäämääräketju ja siihen liittyvä tavoitteiden hierarkia ja päätösten peruuttamaton luonne sekä päämäärän valitsemisen vaikeus.¨ Tutkimuksessa käydään myös läpi niin erikoistumisen, yhden käskyn, kapean valvonta-alueen ja työntekijöiden ryhmittelyn periaate kuin myös kaksi keskeistä päätöksenteon teoriaa, jotka ovat taloudellisen ihmisen malli ja hallinnollisen ihmisen malli. Ensimmäinen liittyy maksimointiin ja täydelliseen rationaalisuuteen ja jälkimmäinen tyydyttämiseen ja rajoittuneeseen rationaalisuuteen. Rationaalisuudesta vielä nostetaan esille, että sitä edistää organisaation luominen ja suunniteltu käyttäytyminen. Näiden lisäksi esille nostetaan, kuinka koulutus edistää päätöksentekijää päätöksentekijän oppiessa sen myötä heuristiikkoja, jotka ovat sovellettavissa päätöksentekoon. Kuten myös tekoälyn perusteet ja kuinka merkityksellinen polttoaine massadata on tekoälylle. Keskeisiä käsitteitä tutkielmassa ovat päätös, arvot, päätöksenteko, päätöksenteon periaatteet hallinnossa, rationaalinen päätöksenteko, rajoittunut rationaalisuus, heuristiikat, tekoäly, koneoppiminen, syväoppiminen ja massadata. Tutkielmassa käytetty menetelmä on kirjallisuuskatsaus. Tutkimusta varten on käyty läpi aiheesta jo aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia ja jo vakiintunutta tietoa kuten aiheesta tehtyä opetuskirjallisuutta. Keskeinen havainto on se, että tekoälyn käyttö on ollut hyvin maltillista julkisessa päätöksenteossa ja sen soveltamisessa on lukuisia haasteita, joita julkisen puolen erityispiirteet tuovat esille. Julkisen puolen erityispiirteillä tarkoitetaan julkisella hyväksi koettuja arvoja. Tässä tutkimuksessa niistä on käsitelty merkityksellisimpiä. Niiksi ovat valikoituneet vastuullisuus, avoimuus ja läpinäkyvyys sekä oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Nämä erityispiirteet on otettu tutkimuksessa erityisen tarkastelun kohteeksi. Tutkimustulokset osoittavat, että tekoälyn hyödyntämisessä on valtava potentiaali. Sitä voitaisiin hyödyntää päätöksenteossa muun muassa rationaalisessa datan analysoinnissa, päätösvaihtoehtojen seurausten ennakoimisessa ja automaattisten päätösten tekemisessä. Kuitenkaan sen implementointi päätöksentekoon ei ole kovinkaan yksiselitteistä.