Alueellisen muutoskestävyyden tekijät : Sosiaalinen ja taloudellinen muutoskestävyys hyvinvointialueiden strategioissa

Abstract

Väestörakenteen muutokset, taloudellisen huoltosuhteen heikkeneminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyys ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä ja ajankohtaisia muutosilmiöitä, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Muutokset etenevät hitaasti eivätkä ne ilmene yksiselitteisesti kaikilla alueilla. Yhteiskunnallisten muutosten hallintaan tarvitaan keinoja, joita voidaan tarkastella alueellisen muutoskestävyyden kautta. Tutkielman tutkimuskohteena ovat alueellisen muutoskestävyyden tekijät, joita tarkastellaan sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmasta. Muutoskestävyys ymmärretään tutkielmassa resilienssin osa-alueena, jolloin muutoskestävyys kattaa alueita äkillisesti kohtaavien kriisitilanteiden sijaan alueen pitkäaikaisen muutostilanteen hallinnan.

Tämän pro gradu -tutkielman metodologisena lähtökohtana on kvalitatiivinen tutkimus. Tutkielman aihetta lähestytään tapaustutkimuksellisella otteella ja käsiteltävänä tapauksena on hyvinvointialue. Tavoitteena on tutkimuskysymyksiin pohjautuen selvittää mitä on alueellinen muutoskestävyys ja miten alueellinen muutoskestävyys ilmenee hyvinvointialueilla sekä sosiaalisen että taloudellisen muutoskestävyyden näkökulmasta. Tutkielman teoriaosuus on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jonka teoriaa on rajattu osittain aineiston perusteella. Tutkielmassa tarkasteltavia muutoskestävyyden tekijöitä ovat hyvinvoinnin edistäminen, alueen erityispiirteet, palvelujen tuottaminen ja järjestäminen sekä kestävä talous. Empiirisessä osuudessa on käytetty tutkimusmenetelmänä dokumenttianalyysia. Tutkielman aineistona ovat Etelä-Savon, Kainuun, Lapin, Pirkanmaan, Pohjanmaan sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueiden julkisesti saatavilla olevat hyvinvointialuestrategiat, jotka valittiin aineistoksi taloudellisen ja väestöllisen huoltosuhteen perusteella. Strategiadokumenttien sisältöä on luokiteltu teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Hyvinvointialueiden strategioissa on kartoitettu alueiden tilannetta ja tarpeita strategioiden laatimisajankohdan aikana saatavilla olleiden tietojen mukaan. Hyvinvointialueet ovat huomioineet keskeisesti lain velvoittamat vaatimukset strategioiden sisällössään. Sosiaalinen muutoskestävyys näyttäytyy strategioissa etenkin osallisuuden ja yhdenvertaisten palvelujen turvaamisen kautta. Taloudellista muutoskestävyyttä käsitellään toimijoiden välistä yhteistyötä, palvelurakenteen muutosta ja vaikuttavuutta kuvaten. Alueiden erityispiirteitä on huomioitu strategioissa eri lähtökohdista. Alue-erot hyvinvointialueiden strategioissa näyttäytyvät suurelta osin väestön rakenteessa ja taloudellisessa tilanteessa. Matalan väestöllisen ja taloudellisen huoltosuhteen hyvinvointialueilla haasteet painottuvat sosiaalisiin ongelmiin, kun taas korkean huoltosuhteen hyvinvointialueilla haasteet ovat liitännäisiä ikääntyvän väestön osuuden kasvuun ja suurempaan sairastavuuteen. Palvelujen riittävyyden haaste on kaikilla hyvinvointialueilla yhteinen, johon pyritään vastaamaan palveluverkkoa uudistamalla.