Lainanottajaan kohdistuvien makrovakausvälineiden käyttö Euroopassa
Mähönen, Venla (2024-02-20)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402208072
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402208072
Tiivistelmä
Finanssikriisin jälkeen rahoitusmarkkinoiden sääntelyä on uudistettu ja lisätty Euroopassa. Tämän myötä myös lainanottajaan kohdistuvien eli kysyntäperusteisten makrovakausvälineiden käyttö on yleistynyt. Niiden tarkoituksena on rajoittaa lainan tai velan määrää esimerkiksi suhteessa ostettavan asunnon tai kiinteistön vakuusarvoon tai lainanottajien tuloihin. Tällä tavoin välineet hillitsevät yksittäisen henkilön tai kotitalouden velkaantumista ja rajoittavat liiallista lainanantoa. Välineistä on hyötyä myös pankeille, sillä ne parantavat asuntolainasalkkujen luottoluokituksia ja siten pankkien resilienssiä. Lainanottajaan kohdistuvat välineet vähentävät myös luotonannon myötäsyklisyyttä, jolloin ne auttavat vähentämään rahoitusjärjestelmän järjestelmäriskiä. Euroopassa tunnetuimmat lainanottajaan kohdistuvat välineet ovat enimmäisluototussuhde (LTV), enimmäislainasuhde (LTI), enimmäisvelkasuhde (DTI), enimmäislainanhoitorasite (LSTI), enimmäisvelanhoitorasite (DSTI), lyhennysvelvoite sekä maturiteettirajoite.
Tämä pro gradu -tutkielma tutkii kirjallisuuskatsauksen kautta Euroopassa käytettyjen lainanottajaan kohdistuvien makrovakausvälineiden välittymistä, tehokkuutta sekä vaikutuksia kotitalouksiin ja reaalitalouteen. Empiirisessä analyysissä tutkitaan kiinteiden vaikutusten mallin kautta välineiden kiristämis- ja löysäämistoimenpiteiden vaikutusta asuntolainanantoon sekä asuntojen hintoihin. Analyysin paneeliaineisto koostuu 25 eri Euroopan maasta kvartaaleittain vuosilta 1999–2022. Tulosten mukaan näiden makrovakausvälineiden kiristämistoimenpiteet hidastavat asuntolainanannon kasvuvauhtia ja tulos on merkitsevä 10 prosentin merkitsevyystasolla. Kiristämistoimenpiteet kiihdyttävät hieman asuntojen hintojen kasvuvauhtia, mutta tulos ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevä.
Kirjallisuuskatsauksen sekä empiirisen analyysin perusteella voidaan todeta, että kysyntäperusteiset makrovakausvälineet hillitsevät lainanantoa ja tällä tavoin kotitalouksien kokonaisvelkaantumista. Välineiden vaikutus välittyy eri kanavien kautta, jolloin vaikutukset kohdistuvat eri asioihin, esimerkiksi pienentämällä maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä tai minimoimalla luottotappioita. Tämän vuoksi eri välineiden yhtäaikainen käyttö on suositeltavaa.
Tämä pro gradu -tutkielma tutkii kirjallisuuskatsauksen kautta Euroopassa käytettyjen lainanottajaan kohdistuvien makrovakausvälineiden välittymistä, tehokkuutta sekä vaikutuksia kotitalouksiin ja reaalitalouteen. Empiirisessä analyysissä tutkitaan kiinteiden vaikutusten mallin kautta välineiden kiristämis- ja löysäämistoimenpiteiden vaikutusta asuntolainanantoon sekä asuntojen hintoihin. Analyysin paneeliaineisto koostuu 25 eri Euroopan maasta kvartaaleittain vuosilta 1999–2022. Tulosten mukaan näiden makrovakausvälineiden kiristämistoimenpiteet hidastavat asuntolainanannon kasvuvauhtia ja tulos on merkitsevä 10 prosentin merkitsevyystasolla. Kiristämistoimenpiteet kiihdyttävät hieman asuntojen hintojen kasvuvauhtia, mutta tulos ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevä.
Kirjallisuuskatsauksen sekä empiirisen analyysin perusteella voidaan todeta, että kysyntäperusteiset makrovakausvälineet hillitsevät lainanantoa ja tällä tavoin kotitalouksien kokonaisvelkaantumista. Välineiden vaikutus välittyy eri kanavien kautta, jolloin vaikutukset kohdistuvat eri asioihin, esimerkiksi pienentämällä maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä tai minimoimalla luottotappioita. Tämän vuoksi eri välineiden yhtäaikainen käyttö on suositeltavaa.