Hallintaa epävarmuudessa : Informaatioresilienssi kriiseissä ja niihin varautumisessa

Yhteiskunnallinen toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa. Samalla erilaiset uhkat ja kriisit muuttavat muotoaan ollen enenevästi yhteenkietoutuneita ja toisiinsa lomittuvia. Realisoituvat uhkat edellyttävät yhteiskunnallista kriisinkestävyyttä, joka kattaa sekä kriisejä ennakoivan varautumisen, kriisien aikaisen iskunkestävyyden että kriisien jälkeisen oppimisen ja uudistumisen. Kriisit haastavat tietoperustaista päätöksentekoa, joka on nähty yhtenä hyvän hallinnon ja päätöksenteon legitimiteetin peruspilarina. Kriisinkestävyys edellyttääkin myös kriisien informaatioulottuvuuden huomioinnin, mihin liittyvä tutkimus on kuitenkin hallintotieteellisessä kontekstissa ollut toistaiseksi puutteellista. Tämä tutkimus pureutuu informaatioresilienssiin, joka voidaan nähdä yhtenä mahdollisena vastauksena kriisitilanteiden tuottamiin päätöksenteon haasteisiin. Tutkimus tuottaa ymmärrystä sekä informaatioresilienssin käsitteestä ja sen ulottuvuuksista että käsitteen kuvaaman ilmiön ilmaantumisesta kansallisessa varautumisessa, päätöksenteon verkostoissa ja kriisiajan hallinnassa. Tutkimuksen tuottaman ymmärryksen mukaan informaatioresilienssi on systeeminen ja emergentti ilmiö, joka rakentuu ja vahvistuu eri toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa. Parhaimmillaan se auttaa hyväksymään tiedon epätäydellisyyden ja ympäristön epävarmuuden sekä suuntaamaan toivottuun tulevaisuuteen unohtamatta käyttökelpoista jo opittua, mutta pystyen luopumaan palvelemattomista vanhoista käytännöistä ja opeista. Informaatioresilienssiin kohdistuva tutkimus tuo erityisesti esille sen, että kriisien tiedolliseen ulottuvuuteen kytkeytyvä kriisinkestävyys edellyttää verkostomaista yhteistyötä ja eri järjestelmien välistä vuorovaikutusta, eikä sitä voida vastuuttaa yhdelle yksittäiselle toimijalle. Lisäksi tutkimus korostaa tiedollisen epävarmuuden hyväksyvän toimintakulttuurin, systeemisen luottamuksen ylläpitämisen sekä ennakoivan informaatioon liittyvien kyvykkyyksien vahvistamisen merkitystä kriiseissä ja niihin varautumisessa.