Lonkkamurtumapotilaan palveluketjun toimivuus. Vertailututkimus Lahden ja Vaasan alueiden palveluketjuista.
Kettunen, Anna-Liisa (2002)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia lonkkamurtumapotilaiden palveluketjun toimivuutta. Tämä on ajankohtaista toiminnan tehostamisen kannalta. Valtakunnalliset sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat ja kansanterveysohjelma velvoittavat palveluketjutoiminnan kehittämiseen. Tutkimuksen päätutkimus-ongelma on: Miten lonkkamurtumapotilaiden palveluketju toimii? Alatutkimusongelmat ovat: Mitkä tekijät edistävät lonkkamurtumapotilaan palveluketjun saumatonta toimintaa? Mitkä tekijät aiheuttavat ongelmia lonkkamurtumapotilaan palveluketjun toimintaan? Miten lonkkamurtumapotilaan palveluketjun toimintaa aiotaan kehittää?
Tutkimukseen osallistuivat Päijät-Hämeen ja Vaasan keskussairaalat, Lahden ja Vaasan terveyskeskukset, kotisairaanhoito ja kotipalvelu. Haastatteluihin osallistuivat näiden organisaatioiden avainhenkilöt, jotka toimivat lonkkamurtumapotilaan palveluketjun asiantuntijoina. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teema-haastattelua (n=25). Tutkimus on vertailututkimus, jossa vertaillaan näiden kahden alueen lonkkamurtu-mapotilaan palveluketjun toimintaa.
Tutkimuksen tukena on ollut hyvinvointiin ja palvelun laatuun liittyvää teoriaa. Palvelun hallinnollista rationaalisuutta on käsitelty Simonin päätöksentekoteorian ja Weberin organisaatioteorian avulla.
Palveluketjutoiminta on kehittynyt pitkän ajan kuluessa. Toiminnan kehittämisessä korostetaan potilaan yksilöllisistä tarpeista lähtevää palveluketjun toiminnan kokonaisvaltaisuutta, tavoitteellisuutta, tehok-kuutta ja rationaalisuutta. Palveluketjutoiminnan tavoitteena on tuottaa potilaalle hyvinvointia ja laadu-kasta hoitoa. Toiminnan kehittäminen korostaa jatkuvuutta potilaan hoidon edetessä organisaatiosta toi-seen.
Lonkkamurtumapotilaan palveluketjun toimintaa kehittävät kirjalliset, ajan tasalla olevat yksilölliset hoitosuunnitelmat, jotka ovat kaikkien hoitoon osallistuvien käytössä. Potilaan sairauteen ja hoitoon liittyvä suullinen ja kirjallinen informointi parantaa hoidon edistymistä. Lisäksi odotuksena on hoidon jatkuva arviointi. Ongelmia palveluketjun toimintaan tuovat potilasta koskevien tietojen vajavaisuus ja viiveet sekä hoidon suunnittelun vajavaisuus. Ajoittaiset toimintaruuhkat aiheuttavat ongelmia potilaan hoidon etenemisessä sekä henkilökunnan jaksamisessa. Tiedonkulun tehostaminen nähtiin ensiarvoisen tärkeänä. Informaation parantamiseksi lisätään sähköisten tiedotusvälineiden käyttöä. Alueellisen yhteis-työn ja koulutuksen lisääminen nähtiin myös tarpeelliseksi. Toiminnan systemaattista arvioinnin aloitta-mista pidettiin puolestaan välttämättömänä. Lonkkamurtumapotilaan palveluketjujen vertailusta ilmeni, että sekä nykyinen toiminta että kehittämishaasteet ja –tarpeet ovat hyvin samansuuntaisia Lahden ja Vaasan alueilla.
Tutkimukseen osallistuivat Päijät-Hämeen ja Vaasan keskussairaalat, Lahden ja Vaasan terveyskeskukset, kotisairaanhoito ja kotipalvelu. Haastatteluihin osallistuivat näiden organisaatioiden avainhenkilöt, jotka toimivat lonkkamurtumapotilaan palveluketjun asiantuntijoina. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teema-haastattelua (n=25). Tutkimus on vertailututkimus, jossa vertaillaan näiden kahden alueen lonkkamurtu-mapotilaan palveluketjun toimintaa.
Tutkimuksen tukena on ollut hyvinvointiin ja palvelun laatuun liittyvää teoriaa. Palvelun hallinnollista rationaalisuutta on käsitelty Simonin päätöksentekoteorian ja Weberin organisaatioteorian avulla.
Palveluketjutoiminta on kehittynyt pitkän ajan kuluessa. Toiminnan kehittämisessä korostetaan potilaan yksilöllisistä tarpeista lähtevää palveluketjun toiminnan kokonaisvaltaisuutta, tavoitteellisuutta, tehok-kuutta ja rationaalisuutta. Palveluketjutoiminnan tavoitteena on tuottaa potilaalle hyvinvointia ja laadu-kasta hoitoa. Toiminnan kehittäminen korostaa jatkuvuutta potilaan hoidon edetessä organisaatiosta toi-seen.
Lonkkamurtumapotilaan palveluketjun toimintaa kehittävät kirjalliset, ajan tasalla olevat yksilölliset hoitosuunnitelmat, jotka ovat kaikkien hoitoon osallistuvien käytössä. Potilaan sairauteen ja hoitoon liittyvä suullinen ja kirjallinen informointi parantaa hoidon edistymistä. Lisäksi odotuksena on hoidon jatkuva arviointi. Ongelmia palveluketjun toimintaan tuovat potilasta koskevien tietojen vajavaisuus ja viiveet sekä hoidon suunnittelun vajavaisuus. Ajoittaiset toimintaruuhkat aiheuttavat ongelmia potilaan hoidon etenemisessä sekä henkilökunnan jaksamisessa. Tiedonkulun tehostaminen nähtiin ensiarvoisen tärkeänä. Informaation parantamiseksi lisätään sähköisten tiedotusvälineiden käyttöä. Alueellisen yhteis-työn ja koulutuksen lisääminen nähtiin myös tarpeelliseksi. Toiminnan systemaattista arvioinnin aloitta-mista pidettiin puolestaan välttämättömänä. Lonkkamurtumapotilaan palveluketjujen vertailusta ilmeni, että sekä nykyinen toiminta että kehittämishaasteet ja –tarpeet ovat hyvin samansuuntaisia Lahden ja Vaasan alueilla.