Investing in Smart Beta ETFs: Relative Performance and Factor Exposure

Abstract

During the past decade, the so-called “Smart Beta” has gained much attention and popularity amongst investors. The growth has been driven by fresh fund inflows, the launch of new funds, and the entrance of new players. However, there is a wide dispute on the viability of smart beta products and whether or not they deliver the desired positive alpha and factor exposure expected by investors. This paper uses historical data divided into eight well-known factor strategy categories to examine the relative performance and factor exposure of 399 US-domiciled smart beta exchange-traded funds—the sample data range from 2000 to January 2023. The relative performance is measured with three regressions using the most well-known asset pricing models, such as the Capital Asset Pricing Model (CAPM) and Fama and French three and five-factor models. As ETFs are generally known as active funds and obtain higher costs than passive benchmark funds, the thesis also accounts for regression results after controlling for fees. Similarly, to other previous studies this thesis finds no conclusive empirical evidence to support the hypotheses that smart beta ETFs provide consistent abnormal return over broad market passive benchmarks. The regression results using the of CAPM and Fama and French three and five-factor models show that with this measured sample size and selected ETF funds the factor strategies as collective do not provide statistically significant and consistent excess return compared to the broad market benchmark portfolio. However, during the sample period of June 2000 to January 2023 the growth factor managed to provide positive and better than benchmark portfolio alpha although not significant. This is contrary to Fama and French (1998) findings where value stocks outperformed growth stocks during the period of 1975 through 1995. Momentum and multi factor strategies also offer better alpha values compared to the broad market benchmark used although the alpha values are negative and not statistically significant. These regression result findings are consistent when measured with all three asset pricing models. Compared to other previous studies this thesis provides evidence in its own time period and the period may differ depending on specific factor ETFs first available data point. Therefore, the thesis combines three time periods for variability (full sample period, half sample period, past three years). Further studies within this sample would be to add risk-adjusted results as well as to compare the returns against the specific underlying benchmark index provided by the ETF issuer. Additional risk-adjusted performance measures could be added such as Sharpe and Sortino ratios and Jensen’s alpha. Wider results could be added by using similar measures as Glushkov (2015).

Viimeisen vuosikymmenen aikana niin kutsuttu "Smart Beta" on saanut paljon huomiota ja suosiota sijoittajien keskuudessa. Kasvua ovat johtaneet nettomerkinnät rahastoihin, uusien rahastojen lanseeraus ja uusien toimijoiden alalle tulo. Smart beta-tuotteiden kannattavuudesta ja siitä, tuottavatko ne sijoittajien toivomaa positiivista alfaa sekä ja faktori altistusta ei varsinaisesti ole olemassa yhtenäisyyttä. Tässä tutkimuksessa käytetään historiallista hintadataa 399 Yhdysvalloissa noteeratusta smart beta ETF rahastosta, jotka on jaettu kahdeksaan tunnettuun faktori strategialuokkaan, ja pyritään arvioimaan näiden performanssia suhteessa kokonaismarkkinaa jäljittelevään portfolioon. Otostiedot vaihtelevat vuoden 2000 kesäkuusta tammikuuhun 2023. Suhteellista suorituskykyä mitataan kolmea tunnettua hinnoittelumallia käyttämällä, joita ovat Capital Asset Pricing Model (CAPM) sekä Faman ja Frenchin kehittämät kolmen ja viiden faktorin hinnoittelumallit. Koska ETF:t ovat yleisesti ottaen aktiivisia rahastoja ja niiden kustannukset ovat korkeammat kuin passiivisten vertailurahastojen, opinnäytetyössä huomioidaan myös regressiotulokset rahaston palkkiot huomioiden. Samoin kuin muissa aiemmissa tutkimuksissa, tämä opinnäytetyö ei löydä vakuuttavaa empiiristä näyttöä olettamuksille, että smart beta ETF:t tarjoaisivat johdonmukaista ylituottoa suhteessa koko markkinaa seuraaviin passiivisiin vertailurahastoihin. CAPM:n sekä Faman ja Frenchin kolmen ja viiden faktorin hinnoittelumalleilla, tällä otoskoolla sekä valituilla ETF-rahastoilla mitattaessa faktori strategiat eivät kollektiivina tarjoa tilastollisesti merkitsevää ja johdonmukaista ylituottoa verrattuna laajaan markkinoiden vertailusalkkuun. Kesäkuun 2000 ja tammikuun 2023 välisen näytejakson aikana kasvu osake strategia kuitenkin onnistui tarjoamaan positiivisen ja vertailusalkun alfaa paremman, vaikkakaan eivät tilastollisesti merkittäviä. Tämä on vastoin Faman ja Frenchin (1998) havaintoja, joissa arvo-osakkeet menestyivät paremmin kuin kasvuosakkeet vuosina 1975–1995. Momentum- ja moni faktori strategiat tarjoavat myös parempia alfa-arvoja verrattuna käytettyyn laajaan markkinoiden vertailuarvoon, vaikka alfa-arvot ovat negatiivisia eivätkä tilastollisesti merkittävä. Nämä regressiotulostulokset ovat johdonmukaisia, kun ne mitataan kaikilla kolmella omaisuuserien hinnoittelumallilla. Verrattuna muihin aikaisempiin tutkimuksiin tämä opinnäytetyö tarjoaa todisteita omalla aikajaksollaan ja ajanjakso voi vaihdella riippuen tietyn ETF:n ensimmäisestä saatavilla olevasta datapisteestä. Tästä syystä opinnäytetyössä yhdistetään kolmea vaihteluväliä (koko otosjakso, puolet otosjaksosta, viimeiset kolme vuotta). Lisätutkimukseen oikeuttavia lisäyksiä tässä otoksessa olisi oivallista lisätä riskipainotettuja tuloksia sekä vertailla tuottoja ETF:n liikkeeseenlaskijan tarjoamaan tiettyyn taustalla olevaan vertailuindeksiin. Muita riskipainotettuja suorituskykymittareita voitaisiin lisätä, kuten Sharpen ja Sortinon suhdeluvut ja Jensenin alfa.