Videovälitteisten etätapaamisten uudistamat vuorovaikutuksen normit joustavuuden näkökulmasta

Abstract

Työyhteisöjen vuorovaikutuksen käytännöt ovat perinteisesti muodostuneet lähitapaamisissa, joihin pohjautuvat myös työyhteisöissä jaetut näkemykset vuorovaikutuksellisista ihanteista. Aiempi tutkimus on korostanut autonomian lisäävän työhön sitoutumista, mutta keskustelua on käyty vähän siitä näkökulmasta, miten työn autonomiaa toteutetaan pandemian myötä muuttuneessa työelämässä, jossa vasta rakennetaan uusia käytäntöjä. Videovälitteiset etätapaamiset eri muodoissaan ovat työyhteisöjen vuorovaikutuksen nykyisiä käytäntöjä. Tutkimuksessamme lähestymme videovälitteisiä etätapaamisia vuorovaikutustilanteina, joihin rakentuu sisään jännite työyhteisön normien ja joustavuuden välille. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää videovälitteisten etätapaamisten uusintamien normien joustavuutta erityisesti niihin osallistuvan yksilön itsensä johtamisen näkökulmasta. Tutkimusta varten kerättiin ihmisten kokemuksia videovälitteisiin etätapaamisiin osallistumisesta totunnaisesta poikkeavasti. Videovälitteisiä etätapaamisia lähestymme kriittisen diskurssianalyysin kautta kulttuurisina ja sosiaalisina käytäntöinä, jotka pohjautuvat lähitapaamisista opittuihin normeihin ja odotuksiin. Tunnistimme, että osallistumista määritellään neljällä eri tasolla: suhteessa tilaan, asiaan, toimintaan tai aikaan. Videovälitteisessä etätapaamisessa yksilölle mahdollistuu laajempi tila arvioida omaa sitoutumisen ja osallistumisen tasoa, jonka seurauksena yksilön sitoutuminen joko vahvistaa tai etäännyttää etätapaamisesta ja heijastaa osallistumiseen.

Traditionally the norms of workplace interaction have been shaped in in-person meetings. However, the shift to video online meetings pushed by the pandemic challenges the norms of interaction in new ways and increases the flexibility of ways of participation. In this qualitative study, we collected the data through survey experiences of attending in video online meetings. We analysed video online meetings as culturally and socially shaped practices and approached the data from a critical discourse perspective. We found out that participants evaluate their level of participation and engagement to situation against their other social roles. Greater flexibility enables balancing with a family and other work-related tasks and roles; however, it places stronger emphasis on individuals' responsibility over leading his/hers work. From the viewpoint of employer, workplace communities should have ongoing dialogical discussions about rules of behaviour, because it became evident that there are restrictions of what and when to tell others about ways of participation.