Ylivelkaantuneisuuden vähentäminen

Suomessa ei ole käytössä tehokkaita keinoja ylivelkaantumistilanteiden helpottamiseksi. Velkaongelmien ratkaisu painottuu velkajärjestelyyn ja siitä seuraavan maksuohjelman suorittamiseen; nykyisessä muodossaan prosessi on kuitenkin monimutkainen ja velkojille taloudellisesti erityisen epäedullinen. Velkajärjestelylakia on viime vuosikymmenellä muutettu velkojille myönteisemmäksi, mutta edelleen tuomioistuinten aikaansaamat velkaongelmien ratkaisut ovat usein epätyydyttäviä osapuolille; velkojat tuntevat oikeuksiaan väheksyttävän ja velallisen taloustilanne ei välttämättä kohennu joustamattomalla maksuohjelmalla. Tutkielmassa selvitetään ylivelkaantumista ilmiönä sekä sitä koskevaa lainsäädäntöä ja menettelytapoja unohtamatta velkaantumisen sopimusoikeudellisia lähtökohtia. Tutkielman tavoitteena on velkojien aseman parantaminen velkaongelmien selvittelyissä ja tämän saavuttamiseksi etsitään uutta menetelmää ylivelkaantuneisuuden vähentämiseen tutkimalla sovittelua, velkajärjestelyä sekä aika- ja korkorajoitteita sovellettavaksi velkaongelmien ratkaisuun. Tutkielman loppupäätelmänä esitetään sovittelusta ja velkajärjestelystä yhdistelty malli yhden selvittäjän menetelmästä. Tuomioistuimen tilalla harkinta- ja päätösvallalla valtuutettuna maksuohjelman laatisi sovitteluiden pohjalta velallisen ja velkojien yhteisenä asiamiehenä toimiva selvittäjä. Velkojen järjestelyssä painotettaisiin erityisesti luottosuhteen osapuolien ennakoivia neuvotteluita korkojen ja maksuaikojen suhteen, jotta pitkittyvää ylivelkaantumista ei pääsisi edes syntymään. Vapaaehtoisesti aikaansaadun velkajärjestelyn tavoitteena olisi osapuolien etujen tasapainottaminen; velkojille kustannustehokkaasti parempi taloudellinen tulos ja ylivelkaantuneelle mahdollisuus velattomaan tulevaisuuteen kohtuullisella maksuohjelmalla.