Innovaatioiden omaksuminen julkisella sektorilla : Näkökulmana tekoäly ja yhteiskehittäminen
Tiikkoja, Ville (2023-05-11)
Tiikkoja, Ville
11.05.2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051143413
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051143413
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa käsitellään innovaatioiden omaksumista julkisella sektorilla. Tutkimusaihe
linkittyy laajempaan digitalisaation viitekehykseen ja teknologian kehittymiseen. Teknologinen
kehitys tarjoaa uusia ratkaisuja julkiselle sektorille, mutta teknologisia innovaatioita ei ole omaksuttu julkisella sektorilla samalla tavalla kuin yrityssektorilla. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa johdonmukainen kokonaiskuva tekoälyinnovaatioiden omaksumisesta julkisella sektorilla. Tutkimustehtävä jakaantuu kahteen tutkimuskysymykseen, jotka tarkentavat tutkimustehtävää: ”mitkä tekijät vaikuttavat tekoälyinnovaatioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon julkisella sektorilla” ja ”onko tekoälyinnovaatioissa havaittavissa yhteiskehittämisen piirteitä”. Siten innovaatioiden omaksumisen aihetta lähestytään tekoälyn ja yhteiskehittämisen näkökulmasta.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kolmesta kokonaisuudesta. Ensimmäinen alaluku
muodostuu innovaatioista ja niiden erilaisista ulottuvuuksista. Tieteellinen kiinnostus innovaatioita kohtaan on kasvanut 1960-luvulta alkaen, ja kasvu on ollut erityisen nopeaa 1990-luvulta alkaen. Teoreettisen viitekehyksen toisessa alaluvussa käsitellään tekoälyä ilmiönä. Tekoäly on laaja ja monitieteinen tieteenala, jonka juuret ovat matematiikassa, konetekniikassa, tietojenkäsittelytieteessä, psykologiassa ja neurotieteessä. Tieteenalana tekoälyssä huomio kohdistuu teorioihin ja käytäntöihin, joilla pyritään kehittämään järjestelmien ominaisuuksia, jotka liittyvät ihmisen älykkyyteen. Teoreettisen viitekehyksen viimeisessä alaluvussa tarkastellaan tutkimuksen kannalta keskeistä näkökulmaa eli yhteiskehittämistä ja määritellään julkisen sektorin innovaation käsitettä.
Tutkimusmenetelmänä käytetään systemaattista kirjallisuuskatsausta. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus soveltuu tutkimusmenetelmäksi, koska tekoälytutkimus julkisen sektorin kontekstissa on vasta aluillaan, ja tekoälyn kehittämisen ja käyttöönoton aihepiiriin liittyviä tieteellisiä artikkeleita on verrattain vähän. Systemaattinen kirjallisuuskatsauksen pohjalta on mahdollista muodostaa ymmärrys tekoälyn kehittämisen ja käyttöönoton tämänhetkisestä tilanteesta julkisella sektorilla sekä tunnistaa tulevaisuuden tutkimustarpeita. Tutkimuksen aineistolle suoritetaan aineistolähtöinen sisällönanalyysi, eli aineiston analyysi toteutetaan laadullisella menetelmällä. Tutkimustulokset osoittavat yleisimmät tekijät, jotka vaikuttavat tekoälyinnovaatioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon julkisella sektorilla. Tekoälyn kehittämisen ja käyttöönoton kannalta merkittäviksi tekijöiksi havaitaan muun muassa sääntelykysymykset, teknologinen infrastruktuuri, datan jakaminen, taloudelliset resurssit ja luottamus tekoälyyn. Tuloksissa havaitaan, että aineistossa tekoälyn kehittämistä ja käyttöönottoa käsitellään usein haasteiden näkökulmasta. Tulosten perusteella yhteiskehittämisen piirteitä pidetään tärkeinä tekoälyn kehittämis- ja käyttöönottoprojekteissa, mutta yhteiskehittämisen piirteet eivät välttämättä aina näy organisaatioiden arjessa.
linkittyy laajempaan digitalisaation viitekehykseen ja teknologian kehittymiseen. Teknologinen
kehitys tarjoaa uusia ratkaisuja julkiselle sektorille, mutta teknologisia innovaatioita ei ole omaksuttu julkisella sektorilla samalla tavalla kuin yrityssektorilla. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa johdonmukainen kokonaiskuva tekoälyinnovaatioiden omaksumisesta julkisella sektorilla. Tutkimustehtävä jakaantuu kahteen tutkimuskysymykseen, jotka tarkentavat tutkimustehtävää: ”mitkä tekijät vaikuttavat tekoälyinnovaatioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon julkisella sektorilla” ja ”onko tekoälyinnovaatioissa havaittavissa yhteiskehittämisen piirteitä”. Siten innovaatioiden omaksumisen aihetta lähestytään tekoälyn ja yhteiskehittämisen näkökulmasta.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kolmesta kokonaisuudesta. Ensimmäinen alaluku
muodostuu innovaatioista ja niiden erilaisista ulottuvuuksista. Tieteellinen kiinnostus innovaatioita kohtaan on kasvanut 1960-luvulta alkaen, ja kasvu on ollut erityisen nopeaa 1990-luvulta alkaen. Teoreettisen viitekehyksen toisessa alaluvussa käsitellään tekoälyä ilmiönä. Tekoäly on laaja ja monitieteinen tieteenala, jonka juuret ovat matematiikassa, konetekniikassa, tietojenkäsittelytieteessä, psykologiassa ja neurotieteessä. Tieteenalana tekoälyssä huomio kohdistuu teorioihin ja käytäntöihin, joilla pyritään kehittämään järjestelmien ominaisuuksia, jotka liittyvät ihmisen älykkyyteen. Teoreettisen viitekehyksen viimeisessä alaluvussa tarkastellaan tutkimuksen kannalta keskeistä näkökulmaa eli yhteiskehittämistä ja määritellään julkisen sektorin innovaation käsitettä.
Tutkimusmenetelmänä käytetään systemaattista kirjallisuuskatsausta. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus soveltuu tutkimusmenetelmäksi, koska tekoälytutkimus julkisen sektorin kontekstissa on vasta aluillaan, ja tekoälyn kehittämisen ja käyttöönoton aihepiiriin liittyviä tieteellisiä artikkeleita on verrattain vähän. Systemaattinen kirjallisuuskatsauksen pohjalta on mahdollista muodostaa ymmärrys tekoälyn kehittämisen ja käyttöönoton tämänhetkisestä tilanteesta julkisella sektorilla sekä tunnistaa tulevaisuuden tutkimustarpeita. Tutkimuksen aineistolle suoritetaan aineistolähtöinen sisällönanalyysi, eli aineiston analyysi toteutetaan laadullisella menetelmällä. Tutkimustulokset osoittavat yleisimmät tekijät, jotka vaikuttavat tekoälyinnovaatioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon julkisella sektorilla. Tekoälyn kehittämisen ja käyttöönoton kannalta merkittäviksi tekijöiksi havaitaan muun muassa sääntelykysymykset, teknologinen infrastruktuuri, datan jakaminen, taloudelliset resurssit ja luottamus tekoälyyn. Tuloksissa havaitaan, että aineistossa tekoälyn kehittämistä ja käyttöönottoa käsitellään usein haasteiden näkökulmasta. Tulosten perusteella yhteiskehittämisen piirteitä pidetään tärkeinä tekoälyn kehittämis- ja käyttöönottoprojekteissa, mutta yhteiskehittämisen piirteet eivät välttämättä aina näy organisaatioiden arjessa.