"Hej vita sandstränder och turkost hav, here I come!" En komparativ undersökning av engelska lånord i tidningarna Veckorevyn och Amelia
Kerola, Elina (2010)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Englannin kielen vaikutuksesta muihin kieliin on käyty keskusteluja monissa maissa, muun muassa Suomessa ja Ruotsissa. Kun puhutaan ruotsin kielestä, osa tutkijoista on sitä mieltä, että englanti ei millään tavalla uhkaa ruotsia, vaikka englannin lainasanat ovatkin tietyillä aloilla yleisiä. Samaan aikaan osa tutkijoista on hiukan huolissaan lainasanojen määrästä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on analysoida kahdessa ruotsinkielisessä lehdessä, Veckorevyssä ja Ameliassa, esiintyviä lainasanoja. Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tarkoituksena on tarkastella paljonko erilaisia lainasanoja lehdistä löytyy, mitä sanaluokkia, aihealueita ja lainasanatyyppejä sanat edustavat sekä syitä lainauksiin. Tutkimuksessa on mukana kaksi lehteä, koska haluan vertailla lainasanojen käytössä esiintyviä eroja kun kohderyhmät ovat hieman eri-ikäiset. Veckorevyn on suunnattu noin 15–30-vuotiaille ja Amelia noin 25–50-vuotiaille.
Tuloksista käy ilmi, että ylivoimaisesti suurin osa lainasanoista on substantiiveja, sillä niiden osuus on lähes 80 % molemmissa lehdissä. Adjektiivit ja verbit sen sijaan muodostavat yhteensä noin 19 % kaikista lainasanoista. Lainatyyppejä tarkasteltaessa voidaan todeta, että suurin osa lainoista on otettu suoraan englannista. Hieman pienemmän ryhmän muodostavat yhdyssanat, joissa ruotsin ja englannin sanoja on yhdistetty. Yleisin syy lainauksiin on se, että kyseessä on jokin uusi ilmiö, asia tai tuote, jolle ei ole olemassa ruotsinkielistä vastinetta. Toiseksi yleisin syy on se että kirjoittaja haluaa luoda mielleyhtymiä kyseessä olevan asian ja esim. trendikkyyden tai ylellisyyden välille. Kolmanneksi suurin ryhmä muodostuu sanoista, joita käytetään arvioimaan tai kuvaamaan tiettyä asiaa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että tavallisempia ovat jotkin muut syyt lainauksille kuin se, että ruotsinkielestä ei löytyisi sopivaa sanaa. Lehdissä käytetään englantia melko usein sen vuoksi, että halutaan ”värittää” tekstiä tai käyttää lainasanoja tehokeinona. Lehtiä vertailtaessa käy ilmi, että Veckorevyssä, joka on suunnattu nuoremmille lukijoille, käytetään enemmän lainasanoja ja myös sekoitetaan ruotsia ja englantia useammin ja ennakko-luulottomammin. Veckorevyssä englantia käytetään usein tehokeinona, kun taas Ameliassa lainasanojen käyttö on hillitympää.
Tuloksista käy ilmi, että ylivoimaisesti suurin osa lainasanoista on substantiiveja, sillä niiden osuus on lähes 80 % molemmissa lehdissä. Adjektiivit ja verbit sen sijaan muodostavat yhteensä noin 19 % kaikista lainasanoista. Lainatyyppejä tarkasteltaessa voidaan todeta, että suurin osa lainoista on otettu suoraan englannista. Hieman pienemmän ryhmän muodostavat yhdyssanat, joissa ruotsin ja englannin sanoja on yhdistetty. Yleisin syy lainauksiin on se, että kyseessä on jokin uusi ilmiö, asia tai tuote, jolle ei ole olemassa ruotsinkielistä vastinetta. Toiseksi yleisin syy on se että kirjoittaja haluaa luoda mielleyhtymiä kyseessä olevan asian ja esim. trendikkyyden tai ylellisyyden välille. Kolmanneksi suurin ryhmä muodostuu sanoista, joita käytetään arvioimaan tai kuvaamaan tiettyä asiaa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että tavallisempia ovat jotkin muut syyt lainauksille kuin se, että ruotsinkielestä ei löytyisi sopivaa sanaa. Lehdissä käytetään englantia melko usein sen vuoksi, että halutaan ”värittää” tekstiä tai käyttää lainasanoja tehokeinona. Lehtiä vertailtaessa käy ilmi, että Veckorevyssä, joka on suunnattu nuoremmille lukijoille, käytetään enemmän lainasanoja ja myös sekoitetaan ruotsia ja englantia useammin ja ennakko-luulottomammin. Veckorevyssä englantia käytetään usein tehokeinona, kun taas Ameliassa lainasanojen käyttö on hillitympää.