Hybridiuhkiin varautuminen kompleksisuusajattelun näkökulmasta

Abstract

Hybridiuhkat ovat koko yhteiskuntaa koskettavia uhkia, joiden tarkoitus on aiheuttaa kohde yhteiskunnassa sosiaalista ja poliittista epävakautta. Hybridiuhkiin kuuluu laaja joukko erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten disinformaation levittäminen, muuttoliikkeen kauttavaikuttaminen, strategisten asiakirjojen vuotaminen sekä kyberiskut. Tämänkaltaisten uhkien varautuminen ei ole minkään yksittäisen tekijän vastuulla, vaan siihen vaaditaan kokonaisvaltaista ja laajaa toimintamallia. Suomessa hybridiuhkien varautuminen pohjautuu kokonaisturvallisuuden malliin, jonka avulla pyritään turvaamaan yhteiskunnan toimivuuden kannalta elintärkeät toiminnot nojaamalla eri tahojen väliseen laajaan yhteistyöverkostoon.

Tässä tutkielmassa hybridiuhkien ilmiötä katsotaan kompleksisuusajattelun näkökulmasta. Kompleksisuusajattelu on teoria, joka sopii hyvin laajasti kytkeytyneiden ja yhteenkietoutuneiden ilmiöiden tarkastelemiseen. Kompleksisuusajattelu sopii hybridiuhkien tarkasteluun, koska turvallisuusympäristöä pidetään yleisesti katsottuna kompleksisena. Turvallisuutta käsittelevässä kirjallisuudessa yleinen mielipide on, että maailmasta on tullut koko ajan kompleksisempi ja tämä muutos on tuonut mukanaan uudenlaisia turvallisuusuhkia, joihin vastaamiseen on löydettävä uusia keinoja.

Tutkimuksessa tavoitteena on saada parempi ymmärrys hybridiuhkien aihealueesta sekä samaan aikaan saada aiheeseen uudenlaista näkökulmaa katsomalla sitä kompleksisuusajattelun näkökulmasta. Tutkimuksessa on tarkoitus saada selville keskeiset keinot ja asiat hybridiuhkia vastaan varautumisessa Suomessa sekä löytää kompleksisuuden piirteitä dokumenttianalyysiin valitusta aineistosta. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa on käytetty dokumenttianalyysia, joka mahdollistaa monimuotoisen kirjallisessa muodossa olevan aineiston käyttämisen tutkimuksessa. Aineisto on kerätty tietokannoista, joista on mahdollista saada relevanteimpia asiakirjoja Suomen sekä EU:n varautumisesta hybridiuhkiin. Aineiston analysoimisessa on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Tutkimustuloksissa käy ilmi, että Suomen kokonaisturvallisuuden malli pitää sisällään useita tehokkaita tapoja hybridiuhkien leviämisen estämisen ja niiden vaikutusten vähentämisen kannalta. Hybridiuhkiin varautumisessa tärkeänä pidetään laajaa yhteistyöverkkoa sekä esteetöntä informaation kulkua, mitkä korostuvat myös kokonaisturvallisuuden mallissa. Tutkielman dokumenttiaineistosta on havaittavissa useita eri kompleksisuuden piirteitä niin hybridiuhkissa kuin niihin varautumisessa. Piirteet tuovat esiin hybridiuhkien kytköksellisyyden useisiin eri tekijöihin sekä niiden ennakoimisen ja tunnistamisen vaikeuden. Varautumisen kohdalla piirteitä korostuu eri toimijoiden riippuvuuksissa toisistaan, yhteisten toimintatapojen kehittämisen tärkeydessä sekä eri tahojen aktivoitumisessa.