Biopolttoainepolitiikka Euroopan unionissa : Vertailussa kansalliset biopolttoainepolitiikat

Biopolttoaineita pidetään yhtenä parhaista tavoista edistää liikennesektorin hiilineutraaliutta. Niiden käytön edistämisestä kiinnostuttiin aluksi öljykriisin ja myöhemmin ilmastonmuutoksen vuoksi. Euroopan unionissa biopolttoaineiden käyttöä on alettu edistää nimenomaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Euroopan unioni antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden implementoida haluamaansa biopolttoainepolitiikkaa, jonka vuoksi biopolttoaineiden käytön määrä vaihtelee huomattavasti jäsenmaiden välillä. Onkin tärkeää selvittää, onko EU:n biopolttoainepolitiikka riittävän tehokasta edistääkseen biopolttoaineiden kulutusta, ja miten erilaiset politiikkatoimet vaikuttavat käytön määrään. Tässä tutkielmassa on tarkoitus selvittää, millaista on Euroopan unionin biopolttoainepolitiikka. Tavoitteena on analysoida EU-maiden biopolttoainepolitiikkaa, miten se vaihtelee jäsenmaittain sekä arvioida sen vaikutuksia biopolttoaineiden käytön määrään. Tutkielmassa keskitytään nimenomaan liikennesektorilla käytettäviin biopolttoaineisiin. Analysoitavia jäsenmaita ovat Espanja, Ruotsi, Saksa ja Suomi. Tutkimusmenetelmänä on käytetty vertailevaa tutkimusta, jonka avulla selvitetään maiden biopolttoainepolitiikan ja biopolttoaineiden käytön määrän eroavaisuuksia. Tutkielman tavoite saavutetaan taloustieteellisen teorian, virallislähteiden ja biopolttoaineiden kokonaiskulutuksesta saatavan datan avulla. Tutkielman tuloksien mukaan Euroopan unionin pääasiallinen keino biopolttoaineiden käytön edistämiseen on ollut biopolttoainedirektiivissä sekä RED I ja RED II -direktiiveissä asetetut uusiutuvan energian tavoitteet. Myös energiaverodirektiivi on suuressa roolissa Euroopan unionin biopolttoainepolitiikassa. Tässä tutkielmassa vertaillut maat Espanja, Ruotsi, Suomi ja Saksa ovat hyödyntäneet jakeluvelvoitteita, kasvihuonekaasujen päästövähennyksiä ja verokannustimia saavuttaakseen sekä Euroopan unionin asettamat tavoitteet että kansallisen biopolttoainepolitiikan mukaiset biopolttoaineiden käyttömäärät. Tutkielmassa todetaan, että vertailtavien maiden biopolttoaineiden käytön määrät vaihtelevat voimakkaasti.