Sidosyksikkösääntelyn suhde kuntien yhteistoimintaan ja järjestämisvastuuseen

Abstract

Julkiset hankinnat ovat merkittävä osa julkista taloutta ja kunnat lukuisina toimijoina tekevät julkisia hankintoja tehtäviensä toteuttamiseksi. Lailla julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (hankintalaki, 1397/2016) on pantu täytäntöön Euroopan unionin hankintadirektiivit. Hankintalainsäädännön lähtökohtana on kilpailuttamisvelvollisuus, mutta siihen sisältyy useita poikkeuksia lain soveltamisalasta, joista yksi on sidosyksikköhankinnat.

Tässä tutkimuksessa tutkitaan sidosyksikkösääntelyn suhdetta kuntien yhteistoimintaan ja järjestämisvastuuseen. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä hankintadirektiivissä ja vuonna 2016 voimaan astuneen hankintalain säännöksessä säädetään sidosyksikköhankinnoista ja julkisomisteisen yhtiön sidosyksikköasemasta. Sidosyksikkösääntelyn ohella selvitetään, miten lainsäädäntö sääntelee kunnan toimintaa erityisesti yhteistoiminnan ja järjestämisvastuun näkökulmasta. Kunnat tekevät julkisina toimijoina huomattavan määrän hankintoja lakisääteisten ja vapaaehtoisten tehtävien toteuttamiseksi, jolloin sidosyksiköitä voidaan yhtenä vaihtoehtona hyödyntää hankinnassa. Kuntien erityispiirteenä on niiden itsehallinnollinen asema, jolloin ne voivat lain rajoissa itse päättää, miten palveluita järjestetään ja tuotetaan.

Tavoitteena on tulkita hankintalain sidosyksikkösääntelyä sekä kuntalain (410/2015) säännöksiä yhteistoiminnasta ja järjestämisvastuun sisällöstä. Näin ollen tutkimusmetodina toimii oikeusdogmatiikka eli lainoppi, jonka tavoitteena on tulkita ja systematisoida olemassa olevaa oikeutta. Sidosyksikkösääntelyä tutkittaessa tukeudutaan vahvasti Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuihin, sillä sidosyksikkösääntely on muotoutunut nykyiseen muotoonsa juuri näiden ratkaisujen vaikutuksesta. Kunnan toimintaa tutkittaessa käytetään lähdeaineistona erityisesti oikeuskirjallisuutta ja lain esitöitä. Tutkimus sijoittuu hallinto- ja kunnallisoikeuden alaan, mutta lisäksi liityntöjä on yksityisoikeuden alaan kuntien yksityisoikeudellisen yhteistyön osalta.

Sidosyksikkösääntelyä tutkittaessa pyritään selvittämään sen sisältöä ja erityisesti niitä kriteereitä, joiden pitää täyttyä sidosyksikköaseman täyttämiseksi. Sidosyksikkösääntelyä voi olla oikeudellisesti haastavaa tulkita erityisesti määräysvaltakriteerin tai toiminnan kohdistumisen suhteen. Kunnan järjestämisvastuun siirtoon ei sovelleta hankintalakia, jolloin sidosyksikkösääntelyäkään ei sovelleta. Kuntien yhteistoiminnassa sen sijaan voidaan käyttää sidosyksikköä palvelun tuottamiseen tai muuhun hankintaan, jonka lisäksi sidosyksiköltä voidaan hankkia omistajakunnan lisäksi myös yhteistoiminnassa mukana olevien kuntien hyväksi ilman kilpailuttamista. Mikäli kunnat päättävät hyödyntää sidosyksikköä hankinnassa, tulee niiden täyttää sidosyksikkösääntelyn mukaiset kriteerit ja pystyä soveltamaan säännöstä mitä moninaisemmissa tilanteissa.