Public sector leadership meta-skills

Abstract

This dissertation suggests looking at governance and public sector leadership from an unaccustomed public sector leadership meta-skills perspective. It suggests that this change of perspective can be useful in the preparation of public policy and in developing collaborative and human-centred governance that aspires to create public value. Public sector leadership meta-skills accelerate public administration that has the ability for dynamic cooperation between different areas of administration and with other actors in society. This kind of cooperation is important in promoting a human-centred rationale of public administration instead of a structure- and power-oriented approach.

Meta-skills refer to dynamic and processual capabilities of thinking and action that appear in interplay with the context. Meta-skills that help to curate social space for productive interaction would be particularly valuable today to counter the complexity and cross-sectoral challenges in the public sector. Instead of reactive responses, meta-skills can ignite the social and political imagination, reveal multiple choices, varying temporal scopes of phenomena, and make use of the available opportunities to create better solutions.

New skills development is needed in order to enhance public value creation and to place the citizens and civic society at the core of the decision-making and administrative purpose. The skills approach of this dissertation highlights that good public sector leadership is learnable, teachable, and adoptable by leaders with different strengths.

The dissertation discusses the similarities and differences between meta-skills and mainstreaming public sector leadership scholarly approaches. The central background theories for meta-skills are learning and change in the context of complexity and collaborative governance, a Solution-Focused view on change, positive coaching psychology and a virtues approach, organisational learning, an open systems approach, and social construction. The empirical findings of the concept and hypothesis of public sector leadership meta-skills rely on interviews of the top civil service leaders of the central government of Finland.

Tämä väitöskirjatutkimus tarkastelee julkista hallintoa ja julkisen sektorin johtamista metataitojen näkökulmasta. Se tuo uuden näkökulman julkisen johtamisen onnistumisen edellytyksiin, erityisesti ihmislähtöisen julkisen politiikan ja sektorit ylittävän yhteistyön tavoitteiden saavuttamisessa. Julkisen johtamisen metataidot edistävät julkista hallintoa, jolla on kyvykkyyttä dynaamiseen yhteistyöhön hallinnon eri alueiden kesken ja yhteiskunnan toisten toimijoiden kanssa. Tämän yhteistyön tiivistäminen on tärkeää ihmislähtöisen julkisen toiminnan edistämisessä rakenne- ja valtalähtöisen lähestymistavan sijaan.

Metataidoilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa toimintaympäristöstä toiseen siirrettävissä olevia ja katalyyttisiä toimijuustaitoja. Johtamisen metataidot auttavat kuratoimaan sosiaalista ja mentaalista tilaa tuloksellisen vuorovaikutuksen aikaansaamiseksi erilaisista lähtöasetelmista tulevien ihmisten välille. Tutkimuksen taitonäkökulma korostaa sitä, että hyvä julkinen johtaminen on opittavissa ja opetettavissa olevaa taitoa, jonka varassa hyvin erilaiset ihmiset voivat onnistua johtajina. Metataitojen huomioiminen ja kehittäminen on erityisen tärkeää ja ajankohtaista moniarvoisessa ja kompleksisessa maailmassa ja haastaviin yhteiskunnallisiin asioihin tarttumisessa. Reaktiivisten tai valmiiden hallinnollisten mallien sijaan, metataidot auttavat ottamaan käyttöön inhimilliset kyvyt luovien, uusien ja yhdessä luotujen ratkaisujen löytämiseksi – sekä hallinnon sisällä että yhteistyössä yhteiskunnan muiden sektoreiden ja kansalaisten kanssa.

Tutkimus erittelee metataitojen suhdetta julkisen sektorin johtamisen valtavirtaa edustaviin teorioihin sekä julkisen hallinnon tutkimusperinteisiin. Metataitojen teoreettisen taustan muodostavat voimavara- ja ratkaisukeskeinen ajattelu, positiivinen coaching-psykologia, kompleksisuus ja systeemiajattelu, organisaatioiden oppiminen ja sosiaalinen konstruktivismi. Ne nostavat esiin ihmisen ja ihmisyhteisöjen oppimisen näkökulmaa suhteessa johtamiskäsityksiin ja julkisen hallinnon olemukseen. Tutkimuksen empiiriset havainnot nojaavat Suomen ylimmän virkamiesjohdon haastatteluaineistoon.