Organisaation maine ja viestintänäkemyksen laajentaminen. Esimerkkinä pääomasijoittajien maine teknologiakylissä viestinnän rituaalimallin valossa tarkasteltuna.

Abstract

Tässä työssä perehdytään maineen käsitteeseen ja sen nykyiseen asemaan imago-käsitteen rinnalla. Työn teoreettisen osuuden tarkoituksena on selvittää maineen käsitteen syvällisempää merkitystä. Teoriaosuudessa nojaudutaan pitkälti Erkki Karvosen ajatukseen yhdistää maine käsitteenä sekä ilmiönä nykyaikaiseen kulttuuritutkimukseen. Mainetta tarkastellaan tällöin esityksenä, jota tuotetaan ja kierrätetään yhteiskunnassa. Työssä oletetaan siten, että maine on olemassa ihmisten keskuudessa, yhteisöissä. Teoriaosuuden lopuksi syvennytään maineen eri ulottuvuuksiin, joiden sisältöjä tarkastellaan pääosin Charles Fombrunin ja Mark Shanleyn (1990) tekemän tutkimuksen ”What´s in a name? Reputation Building and Corporate Strategy” pohjalta. Ulottuvuusjaottelussa on myös huomioitu tutkimuksen jälkeen Fombrunin tekemät jatkopäätelmät aiheesta, jotka hän esittää vuonna 1996 julkaisemassaan teoksessa ”Reputation. Realizing Value from the Corporate Image”.

Työn empiirisessä osiossa keskitytään tarkastelemaan pääomasijoitusyhtiöiden eli pääomasijoittajien mainetta teknologiayritysten keskuudessa. Tutkimus toteutettiin postikyselynä maalis-toukokuussa 2001. Kyselyyn valitut teknologiayritykset poimittiin satunnaisotannalla eri puolilla Suomea sijaitsevista teknologiakylistä.

Työn tarkoituksena oli kaikkiaan selvittää niitä elementtejä, jotka vaikuttavat maineen muodostumisprosessissa. Työn informatiivisin tulos oli, että pääomasijoitus-yhtiöiden tunnettuus on kaikkiaan huono. Pääomasijoitusyhtiöiden täytyy siten kiinnittää huomiota ennen kaikkea tunnettuutensa parantamiseen. Maineen ulottuvuuksista merkittävimmiksi tekijöiksi kohderyhmän keskuudessa nousivat yhtiön taloudellinen suorituskyky ja positiivinen mediajulkisuus. Pääomasijoittajien arvostetuimmiksi ominaisuuksiksi osoittautuivat puolestaan yhtiön yrityskulttuuri sekä työntekijöiden asiantuntemus ja osaaminen. Tämän työn perusteella voidaan sanoa, että pääomasijoittajien olisi hyvä tukeutua mm. Smythen, Dowardin ja Rebackin (1992) maineen määritelmään, jossa korostetaan juuri maineen ja yrityskulttuurin keskinäistä suhdetta.