Ammatillinen koulutus muutosten pyörteissä : Muutosjohtamisen yhteys resilienssipotentiaaliin

Abstract

Ammatillinen koulutus on merkittävä osa yhteiskuntamme koulutusrakennetta. Ammatilliseen koulutukseen on kohdistunut valtakunnallisesti viime vuosina paljon muutoksia, sekä suunniteltuja että suunnittelemattomia. Myös Vaasan ammatillinen koulutus on ollut viime vuosina suurten muutosten kohteena. 1.1.2017 Vaasan Aikuiskoulutuskeskus, Vaasan Ammattiopisto, sekä Rannikkoseudun Oppisopimustoimisto yhdistyivät yhdeksi isoksi toimijaksi, Vamiaksi. Aikuisten ja nuorten opetuksen yhdistämisen taustalla on ammatillisen koulutuksen reformi, joka oli vuonna 2018 yksi hallituksen kärkihankkeista. Suunniteltujen muutosten lisäksi suunnittelemattomat muutokset, kuten Covid–19 pandemian seurauksena lähiopetuksen toteutuksen siirtyminen etäopetukseen, ovat asettaneet haasteita ja vaatineet henkilöstöltä ja organisaatioilta merkittävää muutosjoustavuutta. Muutosjoustavuuteen, eli muutoksesta toipumiseen, palautumiseen sekä uuteen tilanteeseen sopeutumiseen on yhteydessä organisaatiossa ja sen henkilöstössä ilmenevä muutosjoustavuuskyvykkyys, eli resilienssipotentiaali. Mitä vahvempi resilienssi organisaatiolla ja siinä työskentelevillä henkilöillä on, sitä paremmin he toipuvat muutoksista, sekä sitä hyväksyvämmin he pystyvät asennoitumaan muutoksiin. Resilienssiä voidaan kuvata kyvyksi selviytyä muutoksista, stressitilanteista ja vastoinkäymisistä lannistumatta, sekä kyvyksi palautua tämän jälkeen toimintakykyiseksi entistä vahvempana. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan viime vuosina Vaasan ammatilliseen koulutukseen kohdistuneita muutoksia sekä muutosjohtamisen yhteyttä resilienssipotentiaalin aktivoitumiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millä keinoin muutosta johdetaan onnistuneesti, mistä tekijöistä muodostuu yksilön ja organisaation resilienssi kohdata muutosta sekä voidaanko resilienssipotentiaalia aktivoida onnistuneen muutosjohtamisen keinoin. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena haastattelemalla Vamian Hansa-kampuksen tiimivastaavia. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Litteroinnin jälkeen aineisto redusoitiin, klusteroitiin sekä abstrahoitiin, hyödyntäen haastattelun teemaa ohjaavaa työn teoriaosuutta, jättäen kuitenkin samalla tilaa myös uusille havainnoille. Tutkimustulosten mukaan vaikuttaisi olevan viitteitä siitä, että resilienssipotentiaalia aktivoisi transformationaalinen johtaminen, emansipoiva muutosjohtajuuskäsitys, muutosviestinnän hallinta ja vuorovaikutusosaaminen sekä esihenkilön vahva integriteetti, terve itsetunto, myönteinen suhtautuminen ja vahva oma resilienssi. Edellä mainittujen elementtien lisäksi itseohjautuvuuden tukeminen, tiimiopettajuus sekä oman työn johtaminen nousivat esille mahdollisina resilienssipotentiaalia aktivoivina elementteinä. Tutkimus antoi toivoa siitä, että onnistuneella muutosjohtamisella saattaisi olla yhteyttä resilienssipotentiaalin aktivoitumiseen. Edelleen on kuitenkin arvoitus, mitkä tekijät täsmälleen ovat yhteydessä organisaation joustavuuteen ja millä keinoin organisaation resilienssi saavutetaan. Resilienssipotentiaalin aktivoitumista onnistuneen muutosjohtamisen keinoin tulisi tutkia vielä paljon tarkemmin ja laajemmin ollakseen sitä mieltä, että muutosjohtamisella on yhteyttä resilienssipotentiaalin aktivoitumiseen. Todennäköisesti resilienssin merkitys korostuu tulevaisuudessa entisestään, keinot resilienssipotentiaalin vahvistamiseen ovat kuitenkin tämänhetkisen tiedon valossa vielä melko heikolla perustalla.