Sua vähän nauratti itteeski oma juttus. Keskustelunanalyyttinen tutkielma naurusta Maria!-keskusteluohjelmassa
Katainen, Heli (2011)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan naurua Maria!-keskusteluohjelmassa. Tavoitteena on tarkastella naurua mahdollisimman tarkasti sen esiintymisympäristössä ja analysoida, milloin, missä ja miten naurua tuotetaan sekä miten siihen vastataan ja miten osallistujat tulkitsevat sitä osana meneillään olevaa vuorovaikutustilannetta.
Tutkielman teoreettinen viitekehys on keskustelunanalyysi, joka sopii hyvin tutkimuksiin, joissa halutaan tarkastella vuorovaikutusta yksityiskohtaisesti. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta Maria!-jaksosta ja on pituudeltaan 53 minuuttia. Aineistosta on litteroitu naurua sisältävät osuudet, ja litteraatiosta puolestaan on poimittu esimerkkejä tutkielman analyysiosuuteen.
Tulokset osoittavat, että nauraminen on Maria!-ohjelmassa pitkälti vieraiden tehtävä, sillä vieras toimii esimerkiksi toimittajaa useammin naurun aloittajana. Vieras myös vastaa usein toimittajan nauruun liittymällä mukaan nauruun, kun taas toimittaja ei usein edes reagoi vieraan nauruun.
Naurua esiintyy aineistossa huomattavan erilaisissa tilanteissa ja tehtävissä: merkkinä tilanteen hauskuudesta ja jaetusta huumorista, epäonnistuneen huumorin yhteydessä, ongelmatilanteissa ja keskeyttämässä vakavan puheenaiheen sekä tilanteissa, joissa toinen keskustelija saatetaan naurunalaiseksi. Nauru voi myös olla sekä yhteisnaurua että nauramista yksin. Yksin nauraminen merkitsee usein ongelmaa vuorovaikutuksessa, kun taas yhdessä nauraminen on merkki esimerkiksi samanmielisyydestä ja jaetusta huumorintajusta.
Epäsymmetria ja toimittajan ja vieraan erilaiset institutionaaliset roolit ja tehtävät selittävät eroja nauramisessa. Ohjelmassa näkyy myös toimittajan vallankäyttö: hän voi esimerkiksi käyttää naurua hyväkseen keskeyttäessään vieraan puheenvuoron tai tehdessään vieraasta naurun kohteen.
Tutkielman teoreettinen viitekehys on keskustelunanalyysi, joka sopii hyvin tutkimuksiin, joissa halutaan tarkastella vuorovaikutusta yksityiskohtaisesti. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta Maria!-jaksosta ja on pituudeltaan 53 minuuttia. Aineistosta on litteroitu naurua sisältävät osuudet, ja litteraatiosta puolestaan on poimittu esimerkkejä tutkielman analyysiosuuteen.
Tulokset osoittavat, että nauraminen on Maria!-ohjelmassa pitkälti vieraiden tehtävä, sillä vieras toimii esimerkiksi toimittajaa useammin naurun aloittajana. Vieras myös vastaa usein toimittajan nauruun liittymällä mukaan nauruun, kun taas toimittaja ei usein edes reagoi vieraan nauruun.
Naurua esiintyy aineistossa huomattavan erilaisissa tilanteissa ja tehtävissä: merkkinä tilanteen hauskuudesta ja jaetusta huumorista, epäonnistuneen huumorin yhteydessä, ongelmatilanteissa ja keskeyttämässä vakavan puheenaiheen sekä tilanteissa, joissa toinen keskustelija saatetaan naurunalaiseksi. Nauru voi myös olla sekä yhteisnaurua että nauramista yksin. Yksin nauraminen merkitsee usein ongelmaa vuorovaikutuksessa, kun taas yhdessä nauraminen on merkki esimerkiksi samanmielisyydestä ja jaetusta huumorintajusta.
Epäsymmetria ja toimittajan ja vieraan erilaiset institutionaaliset roolit ja tehtävät selittävät eroja nauramisessa. Ohjelmassa näkyy myös toimittajan vallankäyttö: hän voi esimerkiksi käyttää naurua hyväkseen keskeyttäessään vieraan puheenvuoron tai tehdessään vieraasta naurun kohteen.