Itseohjautuvuus terveydenhuollossa : Kartoittava kirjallisuuskatsaus itseohjautuvuudesta työelämän eri tasojen kautta tarkasteltuna
Juurioksa, Katariina (2022)
Juurioksa, Katariina
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022102763592
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022102763592
Tiivistelmä
Työelämän muutokset aiheuttavat organisaatioille muutospaineita, joiden vuoksi ne joutuvat etsimään uusia keinoja ja toimintatapoja pystyäkseen vastaamaan nykypäivän työelämän haasteisiin. Monet organisaatiot rakentuvat edelleen hierarkkiselle organisaatiorakenteelle, jonka nähdään haastavan organisaatioiden ketteryyttä ja kykyä vastata alati muuttuvaan ympäristöön. Yhä useampi organisaatio onkin kiinnostunut hierarkkisten rakenteiden sekä byrokraatti sen toimintatapojen karsimisesta ja toiminnan muuttamisesta itseohjautuvammaksi. Itseohjautuvuus voidaan nähdä myös terveydenhuollossa yhdeksi keskeisemmäksi tulevaisuuden menestystekijäksi.
Itseohjautuvuus on käsitteenä hyvin laaja eikä sille ole löydettävissä yhtenäistä tieteellistä määritelmää. Alan kirjallisuudessa ja tutkimuksessa itseohjautuvuutta on kuitenkin usein tarkasteltu työelämän näkökulmasta yksilö-, tiimi- ja organisaationtason ilmiöinä. Tätä jaottelua käytetään myös tässä pro gradu -tutkielmassa itseohjautuvuuden jäsentelyn pohjana. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee itseohjautuvuuden käsitettä sekä sen ilmenemistä ja siitä saatuja kokemuksia terveydenhuollon kontekstissa kartoittavan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aineisto koostuu yhteensä 20:stä itseohjautuvuutta terveydenhuollon kontekstissa käsittelevästä empiirisestä tutkimuksesta. Katsaukseen sisällytetyt artikkelit ovat julkaistu vuosina 2014–2022 ja ne ovat sekä vertaisarvioituja että vertaisarvioimattomia. Kartoittava kirjallisuuskatsaus toteutettiin Arkseyn ja O`Malleyn (2005) kartoittavan kirjallisuuskatsauksen viitekehystä noudattaen.
Tutkimus vahvisti näkemystä siitä, että itseohjautuvuus on myös terveydenhuollossa hyvin monialainen ilmiö ja käytännön työssä se ilmenee monin eri tavoin. Itseohjautuvuuteen vaikut tavat niin yksilölliset tekijät ja työympäristö kuin organisaatiossa aikaisemmin vallinnut johtamistapa ja organisaatiokulttuuri. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä ilmenneet itseohjautuvuuteen liittyvät haasteet sekä siitä saatavat hyödyt olivat myös tunnistettavissa katsauksen aineistossa. Vaikka itseohjautuvuudesta terveydenhuollossa on saatu paljon positiivisia kokemuksia, liittyy siihen myös epäselvyyksiä ja ristiriitoja. Usein itseohjautuvuus nähdään keinona parantaa niin työntekijöiden hyvinvointia, kuin organisaation tehokkuutta. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, ettei itseohjautuvuuden hyödyistä edellä mainittuihin tekijöihin terveydenhuollon kontekstissa löytynyt selkeää yhdenmukaista vastausta. On kuitenkin huomionarvoista, että itseohjautuvuus näyttää yhdenmukaisesti vaikuttavan positiivisesti potilastyytyväisyyteen sekä hoitosuhteisiin. On tärkeää miettiä miten ja millä laajuudella itseohjautuvuutta kannattaisi terveydenhuollossa soveltaa, jotta siitä saavutettaisiin parhain hyöty. Itseohjautuvuuden hyödyntäminen tiimi- ja organisaatiotasolla haastaa niin työntekijät kuin johdonkin ja sen käyttöön ottaminen vaatii aikaa sekä kärsivällisyyttä, eikä sitä tule pitää ratkaisuna akuutteihin haasteisiin.
Itseohjautuvuus on käsitteenä hyvin laaja eikä sille ole löydettävissä yhtenäistä tieteellistä määritelmää. Alan kirjallisuudessa ja tutkimuksessa itseohjautuvuutta on kuitenkin usein tarkasteltu työelämän näkökulmasta yksilö-, tiimi- ja organisaationtason ilmiöinä. Tätä jaottelua käytetään myös tässä pro gradu -tutkielmassa itseohjautuvuuden jäsentelyn pohjana. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee itseohjautuvuuden käsitettä sekä sen ilmenemistä ja siitä saatuja kokemuksia terveydenhuollon kontekstissa kartoittavan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aineisto koostuu yhteensä 20:stä itseohjautuvuutta terveydenhuollon kontekstissa käsittelevästä empiirisestä tutkimuksesta. Katsaukseen sisällytetyt artikkelit ovat julkaistu vuosina 2014–2022 ja ne ovat sekä vertaisarvioituja että vertaisarvioimattomia. Kartoittava kirjallisuuskatsaus toteutettiin Arkseyn ja O`Malleyn (2005) kartoittavan kirjallisuuskatsauksen viitekehystä noudattaen.
Tutkimus vahvisti näkemystä siitä, että itseohjautuvuus on myös terveydenhuollossa hyvin monialainen ilmiö ja käytännön työssä se ilmenee monin eri tavoin. Itseohjautuvuuteen vaikut tavat niin yksilölliset tekijät ja työympäristö kuin organisaatiossa aikaisemmin vallinnut johtamistapa ja organisaatiokulttuuri. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä ilmenneet itseohjautuvuuteen liittyvät haasteet sekä siitä saatavat hyödyt olivat myös tunnistettavissa katsauksen aineistossa. Vaikka itseohjautuvuudesta terveydenhuollossa on saatu paljon positiivisia kokemuksia, liittyy siihen myös epäselvyyksiä ja ristiriitoja. Usein itseohjautuvuus nähdään keinona parantaa niin työntekijöiden hyvinvointia, kuin organisaation tehokkuutta. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, ettei itseohjautuvuuden hyödyistä edellä mainittuihin tekijöihin terveydenhuollon kontekstissa löytynyt selkeää yhdenmukaista vastausta. On kuitenkin huomionarvoista, että itseohjautuvuus näyttää yhdenmukaisesti vaikuttavan positiivisesti potilastyytyväisyyteen sekä hoitosuhteisiin. On tärkeää miettiä miten ja millä laajuudella itseohjautuvuutta kannattaisi terveydenhuollossa soveltaa, jotta siitä saavutettaisiin parhain hyöty. Itseohjautuvuuden hyödyntäminen tiimi- ja organisaatiotasolla haastaa niin työntekijät kuin johdonkin ja sen käyttöön ottaminen vaatii aikaa sekä kärsivällisyyttä, eikä sitä tule pitää ratkaisuna akuutteihin haasteisiin.