Asiakkaan taloudellisen aseman tunteminen vastuullisessa kuluttajaluotonannossa

Luottomarkkinoiden vapautumisen ja maksuhäiriöiden alati lisääntyvän määrän myötä oikeustieteellisessä keskustelussa on viime vuosikymmeninä noussut esiin luotonantajavastuun käsite (eng. lender liability). Luotonantajavastuun ajatuksena on korostaa luotonannon moniulotteisuutta sekä luotonantajan korostettua vastuuta sekä luottamusasemaa yhteiskunnassa. Luottolaitoksen luottamusasema näkyykin käytännön velvoitteina varmistua niin asiakkaan taloudellisesta turvallisuudesta kuin luottolaitoksen oman riskinhallinnan vastuullisuudesta. Luotonantajalle on myös säädetty velvoitteita koskien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä. Näitä edellä mainittuja velvoitteitaan luotonantaja toteuttaa merkittävissä määrin luottokelpoisuusarvioinnin yhteydessä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen vastuu luottolaitoksella on asiakkaan taloudellisen aseman tuntemisesta niin luottopäätöstä tehtäessä kuin luottosuhteen aikana. Tutkielmassa tutkitaan luottokelpoisuusarvioinnin eri tehtäviä sekä sen merkitystä niin pankin, asiakkaan kuin yhteiskunnan kannalta. Lisäksi käsitellään luottokelpoisuusarvioinnissa käytettävää tietoa sekä tietojen hankkimiseen käytettäviä lähteitä. Tutkielman käsittely rajautuu kuluttajaluottoihin, kun luoton myöntää luottolaitos. Tutkielma on perinteinen oikeusdogmaattinen tutkimus, ja sen lähdeaineistona on käytetty voimassa olevaa lainsäädäntöä - joista keskeisimpiä ovat kuluttajansuojalaki, luottolaitoslaki, luottotietolaki, hyvä pankkitapa sekä hyvä luotonantotapa, aiheesta laadittu oikeuskirjallisuus sekä viranomaisten ohjeet ja määräykset. Tutkielmassa havaitaan, että pankin vastuullisuus luottosuhteissaan on tärkeää sekä asiakkaan ja pankin että myös koko yhteiskunnan kannalta. On tärkeää, että asiakkaan kyky vastata luotosta syntyvistä velvoitteistaan turvataan mahdollisimman hyvin. Toisaalta myös pankin riskienhallinnan kannalta on syytä olla tietoinen toiminnan sisältämistä luottoriskeistä, jotka muodostavat olennaisen osan koko pankin liiketoimintaan liittyvästä riskistä. Riskiposition liiallisella syvenemisellä voi tutkielmassa havaitun mukaisesti olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia niin pankille itselleen kuin makrotaloudellisesta näkökulmastakin. Asiakkaan tuntemisen velvoite on luotonannossa suhteellisen laaja ja käytettävät tiedot voivat olla tapauskohtaisesti erittäinkin moninaisia. Asiakkaan tunteminen tulee tehdä riittävin tiedoin ja saadut tiedot tulee varmistaa riittävällä tavalla luotettavista lähteistä – kuitenkin huomioiden, ettei luotonantoprosessissa käytetä kiellettyjä luottokelpoisuuden arviointitietoja. Asiakkaan taloudellisen aseman tuntemisen velvoite koskee luotonantajaa niin luottoa myönnettäessä kuin myöhemmin luoton hallintovaiheessa. Luottokelpoisuusarviointi (ja käsitys asiakkaan taloudellisesta asemasta) tulee myös päivittää, mikäli luottosopimuksen ehtoja olennaisesti muutetaan. Asiakkaan tunteminen on siis luottolaitoksen näkökulmasta jatkuvaa seurantaa ja toisaalta myös asiakkaan velvollisuutena on ilmoittaa taloudellisessa asemassaan tapahtuvista muutoksista. Tutkielmassa havaittiin myös, että taloudellisen aseman tuntemisen velvoite ei myöskään rajoitu vain luotonsaajaan, vaan koskee myös mahdollisia yksityistakaajia, joiden taloudellinen asema on syytä selvittää riittävällä tarkkuudella takausvastuusta sovittaessa. Vierasvelkapantin antajan taloudelliseen asemaan tulisi myös kiinnittää huomiota panttaussitoumusta tehdessä, vaikka tähän ei lainsäädännössä ole luotonantajaa suoraan velvoitettu. Tutkielmassa havaitaan myös, että luottokelpoisuusarvioinnin asiakkaan suojaamisen, pankin riskienhallinnan sekä väärinkäytösten ehkäisyn tavoitteet ovat pääsääntöisesti saman suuntaisia. Tavoitteilla on kuitenkin myös keskinäisiä jännitteisyyksiä, jotka liittyvät etenkin maksuhäiriötilanteisiin sekä pankin tietojen saannin sekä tietojen käytön rajoituksiin.