Takausvakuutus asuntoluototuksessa
Santala, Miika (2022-05-23)
Santala, Miika
23.05.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022052338234
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022052338234
Tiivistelmä
Pankkilainsäädäntö edellyttää asunnonostajalta aiempaa suurempaa omaa pääomaa lainan saamisen edellytyksenä. Samaan aikaan pankeille asetetut vaatimukset asuntolainan vakuuksien laadun suhteen ovat kiristyneet. Takausvakuutus mahdollistaa luotonhakijalle asuntolainan saamisen pienemmällä omarahoitusosuudella. Takausvakuutusta ei juurikaan ole tutkittu Suomessa asuntolainojen vakuutena, joten tutkimuksen voidaan nähdä olevan tarpeellinen ja ajankohtainen.
Tutkimuksessa tarkastellaan, miten takausvakuutus sijoittuu suomalaiseen lainsäädäntöön ja millainen sopimuskokonaisuus muodostaa takausvakuutuksen. Tarkastelu on rajattu asuntoluoton vakuutena käytettäviin takausvakuutuksiin. Sopimuskokonaisuutta tarkastellaan vain vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan välisten sopimusten osalta. Tutkimuksessa eri sopimuksille pyritään löytämään merkityksiä osana sopimuskokonaisuutta, mutta tarkoituksena ei ole luoda valmiita sopimuksia.
Tutkimusongelmia lähestytään oikeusdogmaattisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa määritellään tosiasiallinen asuntoluoton myöntöprosessi, jossa takausvakuutusta voidaan käyttää. Lähdeaineistona on käytetty kirjallisuuslähteitä ja lakeja. Lähdeaineistoa systematisoidaan tutkimusongelmiin vastaamiseksi rajatussa kontekstissa.
Takausvakuutuksen kannalta keskeisiä lakeja ovat vakuutussopimuslaki ja laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta. Takausvakuutusta käytetään asuntoluoton vakuutena, joten pankkilainsäädäntö vaikuttaa takausvakuutuksen sopimuskokonaisuuteen. Sovellettava lainsäädäntö on tahdonvaltaista, mutta takausvakuutuksen käyttötarkoitus ei salli koko säädännöstä poikkeamista. Takausvakuutus koostuu vakuutuskirjasta, vakuutusehdoista ja takaussitoumuksesta. Tutkimuksessa havaittiin vakuutusehtojen merkityksen korostuvan sopimuskokonaisuudessa verrattuna muihin vahinkovakuutuksiin. Vakuutusehtojen perusteella tulee tuottaa useita eri prosesseja takausvakuutuksen voimassaolon aikana. Tämän tutkimuksen perusteella tunnistettiin, että takausvakuutusta on syytä tutkia laajemmin.
Tutkimuksessa tarkastellaan, miten takausvakuutus sijoittuu suomalaiseen lainsäädäntöön ja millainen sopimuskokonaisuus muodostaa takausvakuutuksen. Tarkastelu on rajattu asuntoluoton vakuutena käytettäviin takausvakuutuksiin. Sopimuskokonaisuutta tarkastellaan vain vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan välisten sopimusten osalta. Tutkimuksessa eri sopimuksille pyritään löytämään merkityksiä osana sopimuskokonaisuutta, mutta tarkoituksena ei ole luoda valmiita sopimuksia.
Tutkimusongelmia lähestytään oikeusdogmaattisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa määritellään tosiasiallinen asuntoluoton myöntöprosessi, jossa takausvakuutusta voidaan käyttää. Lähdeaineistona on käytetty kirjallisuuslähteitä ja lakeja. Lähdeaineistoa systematisoidaan tutkimusongelmiin vastaamiseksi rajatussa kontekstissa.
Takausvakuutuksen kannalta keskeisiä lakeja ovat vakuutussopimuslaki ja laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta. Takausvakuutusta käytetään asuntoluoton vakuutena, joten pankkilainsäädäntö vaikuttaa takausvakuutuksen sopimuskokonaisuuteen. Sovellettava lainsäädäntö on tahdonvaltaista, mutta takausvakuutuksen käyttötarkoitus ei salli koko säädännöstä poikkeamista. Takausvakuutus koostuu vakuutuskirjasta, vakuutusehdoista ja takaussitoumuksesta. Tutkimuksessa havaittiin vakuutusehtojen merkityksen korostuvan sopimuskokonaisuudessa verrattuna muihin vahinkovakuutuksiin. Vakuutusehtojen perusteella tulee tuottaa useita eri prosesseja takausvakuutuksen voimassaolon aikana. Tämän tutkimuksen perusteella tunnistettiin, että takausvakuutusta on syytä tutkia laajemmin.