"Tuosta ikkunasta enkeli haki ukin taivaaseen" Kuolemasta käytetyt eufemismit sanomalehtien kuolinilmoituksissa
karhu, anne (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Työni tavoitteena on selvittää, miten sanomalehtien kuolinilmoituksissa eufemismien avulla kierretään kuolla-sana, ja miksi tätä kiertämistä ylipäänsä tapahtuu. Selvitän myös, miten kuolinilmoituksissa käytetyt eufemismit ovat muuttuneet viimeisten 50 vuoden aikana. Tämän lisäksi tutkin, onko joidenkin eufemismien käyttö loppunut ja onko käyttöön otettu kokonaan uusia.
Aineistonani on kuusi Helsingin Sanomien numeroa vuodelta 2004 ja 11 numeroa vuodelta 1954. Edellisten kuolinilmoitusosat sisältävät yhteensä 366 kappaletta ja jälkimmäisten yhteensä 198 kappaletta kuolinilmoituksia. Näistä tutkin erityisesti muistoruno- ja ilmoitusosia ja niissä käytettäviä eufemismeja. Niitä tarkastellessani käytän hyväksi John Ayton kehittämää eufemismien jaottelua ryhmiin, sekä M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalista kielioppia ja siihen kuuluvaa transitiivisuussysteemiä.
Varsinaisessa analyysiosassani jaan eufemismit seitsemään eri ryhmään sen mukaan, miten niissä kierretty kuolema on kuvattu, eli onko se kuvattu esimerkiksi lähdöksi tai menetykseksi. Tämän jälkeen tarkastelen eufemismeja ryhmittäin niin, että vertaan sekä 1950-luvun eufemismeja keskenään että eri ryhmien eufemismeja keskenään. Esitän myös ryhmien eufemismien esiintymismäärät vuosien 1954 ja 2004 kuolinilmoituksissa prosentteina ja tarkastelen niiden muutoksia. Suosituimmat ryhmät ovat sekä 1950- että 2000-luvulla kuolema on unta ja kuolema on rauhaa. Selvitän myös joidenkin ryhmien eufemismien muuttuneille käyttömäärille syitä, joita ovat ryhmien monipuolistuminen, kokonaan uusien eufemismien käyttö sekä uskonnollisvaikutteisten eufemismien käytön väheneminen. Ilmoitusosan kuolla-sanan käytössä on vuoden 2004 aineistossa havaittavissa symbolisten merkkien raju kasvu, josta johtuen vuoden 1954 aineistossani paljon käytetyt eufemismit ja kuolla-sanat ovat ilmoitusosasta lähes täysin hävinneet.
Aineistonani on kuusi Helsingin Sanomien numeroa vuodelta 2004 ja 11 numeroa vuodelta 1954. Edellisten kuolinilmoitusosat sisältävät yhteensä 366 kappaletta ja jälkimmäisten yhteensä 198 kappaletta kuolinilmoituksia. Näistä tutkin erityisesti muistoruno- ja ilmoitusosia ja niissä käytettäviä eufemismeja. Niitä tarkastellessani käytän hyväksi John Ayton kehittämää eufemismien jaottelua ryhmiin, sekä M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalista kielioppia ja siihen kuuluvaa transitiivisuussysteemiä.
Varsinaisessa analyysiosassani jaan eufemismit seitsemään eri ryhmään sen mukaan, miten niissä kierretty kuolema on kuvattu, eli onko se kuvattu esimerkiksi lähdöksi tai menetykseksi. Tämän jälkeen tarkastelen eufemismeja ryhmittäin niin, että vertaan sekä 1950-luvun eufemismeja keskenään että eri ryhmien eufemismeja keskenään. Esitän myös ryhmien eufemismien esiintymismäärät vuosien 1954 ja 2004 kuolinilmoituksissa prosentteina ja tarkastelen niiden muutoksia. Suosituimmat ryhmät ovat sekä 1950- että 2000-luvulla kuolema on unta ja kuolema on rauhaa. Selvitän myös joidenkin ryhmien eufemismien muuttuneille käyttömäärille syitä, joita ovat ryhmien monipuolistuminen, kokonaan uusien eufemismien käyttö sekä uskonnollisvaikutteisten eufemismien käytön väheneminen. Ilmoitusosan kuolla-sanan käytössä on vuoden 2004 aineistossa havaittavissa symbolisten merkkien raju kasvu, josta johtuen vuoden 1954 aineistossani paljon käytetyt eufemismit ja kuolla-sanat ovat ilmoitusosasta lähes täysin hävinneet.