Syöpäpotilas ja yhdenvertaisuus
Kapiala, Keijo (2006)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Syöpäpotilaiden oikeudesta hoitoon on kirjoiteltu paljon viime vuosina. Taustalla on ollut lähinnä yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen puute, joka liittyy vanhusväestön suhteellisen osuuden kasvuun koko väestöstä ja sitä kautta sosiaali- ja terveysmenojen kasvuun kunnissa. Kunnilla on ollut suuria vaikeuksia vastata tähän kasvuun, mikä on näkynyt kiristyneinä resursseina julkisessa terveydenhuollossa.
Tutkimustehtävänä on ollut selvittää, miten syöpäpotilaiden oikeudet ja niihin liittyvät odotukset ovat Suomessa potilaan näkökulmasta toteutuneet viime vuosina. Lisävalaistusta asiaan on pyritty saamaan ottamalla tutkielmaan mukaan sidosryhmien näkökulmia sekä haastattelujen että muiden selvitysten avulla. Viranomaisvalvonnan ja lainkäytön asiantuntijakuvauksia ja oikeustapauksia, lähinnä eduskunnan oikeusasiamiehen ja hallintotuomioistuinten osalta, on niin ikään otettu mukaan.
Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat perusoikeudet, ihmisoikeudet, oikeus hoitoon ja yhdenvertaisuus. Tutkimuksen keskeisinä menetelminä on käytetty valtakunnallisesti toteutettua potilaskyselyä sekä aihealueeseen liittyvään kirjallisuuteen, erityisesti ihmis- ja perusoikeuksiin, tutustumista ja kirja-analyysiä. Lisäksi on paneuduttu perustuslakiin, kuntalainsäädäntöön, valtionapulainsäädäntöön ja terveydenhuollon lainsäädäntöön. Tutkimusta voidaan pitää lähinnä oikeussosiologisena tutkimuksena.
Keskeisinä havaintoina ja tuloksina on, että Suomessa potilaat saavat vielä sangen hyvää hoitoa sairastuttuaan syöpään, vaikka alueellisia eroja ja eroja hoitohenkilöstön laadun suhteen tuli esille, tosin vähemmän kuin etukäteen oli ollut odotettavissa. Hoitotakuu parantaa yhteyden saantia terveydenhuoltoyksiköihin. Havaittavissa on, että hoitotakuu saattaa toisaalta uhata tiettyjen sairauksien hoitamista, koska resursseja ei välttämättä pystytä kohdentamaan riittävästi nopeutuneen sisäänoton edellyttämässä vauhdissa. Lääkärit ovat olleet huolissaan siitä, että hoitotakuu kiinnittää liikaa huomiota leikkausjonoihin muiden potilasryhmien kustannuksella. Tällä saattaa olla välillistä vaikutusta myös syöpähoitoihin sairaaloissa. Syöpätietouden puute saattaa jatkossa terveyskeskuksissa vaikeuttaa varsinaiseen hoitoon pääsyä. Rahoituksen lisäksi suuri huoli sosiaali- ja terveydenhuollossa tietyissä osaa Suomea on jatkuva lääkärien puute. Perusterveydenhuoltoon on vaikea saada jopa muodollisesti epäpäteviä lääkäreitä.
Keskeisinä johtopäätöksinä voidaan pitää ensiksi sitä, että potilaan arjessa jaksamisen varmistamiseen tulee lähivuosina panostaa nykyistä enemmän. Mahdollisuutena on nykyistä selvempi ja ammattimaisempi vertaistukitoiminnan kehittäminen yhteistyössä terveydenhuollon kanssa. Samalla salassapitokäytäntöjä tulee kehittää siihen suuntaan, että sairastuneilla on mahdollisuus kirjauttaa halunsa ja lupansa tietojensa luovuttamiseen, jotta samaa sairautta sairastavat löytäisivät nykyistä paremmin vertaisensa. Toiseksi yhdenvertaisuuden kannalta huolestuttavinta on vanhusväestön esiintuoma huolenaihe uusien hoitojen saamisesta. Tämän asian valvominen on erityisen suuri haaste kaikille terveydenhuollossa toimiville mutta erityisesti korkeimmille sosiaali- ja terveystointa valvoville viranomaisille.
Tutkimustehtävänä on ollut selvittää, miten syöpäpotilaiden oikeudet ja niihin liittyvät odotukset ovat Suomessa potilaan näkökulmasta toteutuneet viime vuosina. Lisävalaistusta asiaan on pyritty saamaan ottamalla tutkielmaan mukaan sidosryhmien näkökulmia sekä haastattelujen että muiden selvitysten avulla. Viranomaisvalvonnan ja lainkäytön asiantuntijakuvauksia ja oikeustapauksia, lähinnä eduskunnan oikeusasiamiehen ja hallintotuomioistuinten osalta, on niin ikään otettu mukaan.
Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat perusoikeudet, ihmisoikeudet, oikeus hoitoon ja yhdenvertaisuus. Tutkimuksen keskeisinä menetelminä on käytetty valtakunnallisesti toteutettua potilaskyselyä sekä aihealueeseen liittyvään kirjallisuuteen, erityisesti ihmis- ja perusoikeuksiin, tutustumista ja kirja-analyysiä. Lisäksi on paneuduttu perustuslakiin, kuntalainsäädäntöön, valtionapulainsäädäntöön ja terveydenhuollon lainsäädäntöön. Tutkimusta voidaan pitää lähinnä oikeussosiologisena tutkimuksena.
Keskeisinä havaintoina ja tuloksina on, että Suomessa potilaat saavat vielä sangen hyvää hoitoa sairastuttuaan syöpään, vaikka alueellisia eroja ja eroja hoitohenkilöstön laadun suhteen tuli esille, tosin vähemmän kuin etukäteen oli ollut odotettavissa. Hoitotakuu parantaa yhteyden saantia terveydenhuoltoyksiköihin. Havaittavissa on, että hoitotakuu saattaa toisaalta uhata tiettyjen sairauksien hoitamista, koska resursseja ei välttämättä pystytä kohdentamaan riittävästi nopeutuneen sisäänoton edellyttämässä vauhdissa. Lääkärit ovat olleet huolissaan siitä, että hoitotakuu kiinnittää liikaa huomiota leikkausjonoihin muiden potilasryhmien kustannuksella. Tällä saattaa olla välillistä vaikutusta myös syöpähoitoihin sairaaloissa. Syöpätietouden puute saattaa jatkossa terveyskeskuksissa vaikeuttaa varsinaiseen hoitoon pääsyä. Rahoituksen lisäksi suuri huoli sosiaali- ja terveydenhuollossa tietyissä osaa Suomea on jatkuva lääkärien puute. Perusterveydenhuoltoon on vaikea saada jopa muodollisesti epäpäteviä lääkäreitä.
Keskeisinä johtopäätöksinä voidaan pitää ensiksi sitä, että potilaan arjessa jaksamisen varmistamiseen tulee lähivuosina panostaa nykyistä enemmän. Mahdollisuutena on nykyistä selvempi ja ammattimaisempi vertaistukitoiminnan kehittäminen yhteistyössä terveydenhuollon kanssa. Samalla salassapitokäytäntöjä tulee kehittää siihen suuntaan, että sairastuneilla on mahdollisuus kirjauttaa halunsa ja lupansa tietojensa luovuttamiseen, jotta samaa sairautta sairastavat löytäisivät nykyistä paremmin vertaisensa. Toiseksi yhdenvertaisuuden kannalta huolestuttavinta on vanhusväestön esiintuoma huolenaihe uusien hoitojen saamisesta. Tämän asian valvominen on erityisen suuri haaste kaikille terveydenhuollossa toimiville mutta erityisesti korkeimmille sosiaali- ja terveystointa valvoville viranomaisille.