Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja EY-tuomioistuin sananvapauden valvojina

Abstract

Suomessa tapahtui perusoikeuskulttuurin murros elokuun alussa 1995 perusoikeusuudistuksen tullessa voimaan. Uudistuksen keskeisiin tavoitteisiin kuului lisätä perusoikeussäännösten suoraa sovellettavuutta hallinnossa ja tuomioistuimissa sekä yksilön mahdollisuuksia vedota niihin oikeusasemansa suojaksi. Suomella on ihmisoikeusvelvoitteita myös Euroopan unionin jäsenenä. Perus- ja ihmisoikeudet EY-oikeudessa ovat vakiinnuttaneet asemansa jo ennen vuonna 2000 hyväksyttyä perusoikeusasiakirjaakin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella ja Euroopan yhteisön tuomioistuimella on oma osansa jäsenvalti-ossa perus- ja ihmisoikeuksien valvojana ja toteutumisen takaajana. Näiden elinten toimivalta pohjautuu kansainvälisiin sopimuksiin, jotka useimmat Euroopan valtioista ovat allekirjoittaneet. Jos perus- ja ih-misoikeuksia ei noudateta, ja niitä rikotaan, tullaan asiaan varmasti puuttumaan kansainvälisellä tasolla. Tässä tutkimuksessa pyrin selvittämään sitä, mikä vaikutus Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella ja Eu-roopan ihmisoikeustuomioistuimella on kansallisella tasolla perus- ja ihmisoikeuksien valvonnan osalta. Tutkimuksessa tarkastellaan niitä menetelmiä, joilla kyseiset tuomioistuimet suorittavat perus- ja ihmisoi-keusvalvontaa. Tarkastelun kohteena ovat myös yksilön keinot saada asiansa käsiteltäväksi kyseisissä tuomioistuimissa ja myös mahdolliset toimenpiteet jäsenvaltioissa tuomioistuimien havaitessa ihmisoike-usrikkomuksen. Sivuan tutkimuksessa myös kysymystä kyseisten tuomioistuimien vallanjaosta perus- ja ihmisoikeusvalvonnassa, sillä perusteet joihin kummankin toimivalta perustuu on hyvin pitkälle yhtene-vät.

Tutkimuksessa keskitytään perus- ja ihmisoikeuksista erityisesti sananvapauteen. Julkisoikeudellisesti kyseessä on valtiosääntöoikeudellinen tutkimus. Tässä tutkimuksessa paino on vahvasti myös eurooppa-oikeudessa. Tutkimus on perusluonteeltaan oikeusdogmaattista, mutta siitä löytyy myös oikeushistorialli-sia ja vertailevan oikeustieteen piirteitä. Lähteistössä pääpaino on kirjallisuudella ja oikeuskäytännöllä. Tutkimuksessa esiintyvät oikeustapaukset liittyvät pääasiasiassa sananvapauteen. Oikeustapauksilla on ollut tärkeä merkitys lähteistönä niiden osoittaessa tuomioistuimien noteeraavan ja soveltavan sananvapa-ussäännöstä oikeuskäytännössään.

Sananvapaus on yksi vanhimmista vapausoikeuksista. Sillä on katsottu olevan erityinen merkitys yhteis-kunnan tulevaisuuteen vaikuttamiseen oikeuttavana ja valtuuttavana tekijänä. Se kuuluukin modernin poliittisen demokratian peruslähtökohtiin, eikä sen merkitystä kansainvaltaiselle yhteiskunnalle voi vä-heksyä. Se onkin jatkuvasti käsitteellisesti laajeneva perus- ja ihmisoikeus, jota pidetään maailman mah-tavimpien tiedotusvälineiden toiminnan edellytyksenä. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja euroop-paoikeus vaikuttavat kaiken kaikkiaan kansalliseen oikeuteen merkittävästi. Kansainvälisten sopimusten osapuolet ovat velvollisia noudattamaan sopimuksista johtuvia säännöksiä ja yhteisöoikeudellinen normi velvoittaa kansallista viranomaista ristiriitatilanteissa ohittamaan kansallisen normin. Jos jäsenvaltion havaitaan laiminlyöneen kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteensa, voidaan se määrätä maksamaan korva-uksia asianomaiselle ja/tai muuttamaan lainsäädäntöään sopimusvelvoitteiden mukaiseksi. Perus- ja ihmisoikeuksien valvontaa suoritetaan kansainvälisellä tasolla monellakin tavalla. Euroopan ihmisoike-ustuomioistuimen ja yhteisöjen tuomioistuimen suorittama valvonta onkin vain osa siitä. Tuntuu selvältä, että kansainvälisistä sopimuksista johtuu velvoitteita kansallisella tasolla niiden jäsenvaltioille eikä sopi-musten vaikutusta kansallisella tasolla voida mitätöidä.