Utopiat ja utopiankaltaisuus aluekehittämisessä

Abstract

Aluetiedettä ja utopiatutkimusta yhdistelevässä kokoomaväitöstyössä tutkitaan utopian tulkinta- ja käyttötapoja aluekehittämisessä. Utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteoksia ja alueiden kehittämiseen liitettäviä diskursseja ja narratiiveja tarkastelemalla tutkimuksessa selvitetään, miten utopiat toimivat ja käyttäytyvät moniäänisessä yhteiskunnallisen kehittämisen toimintaympäristössä. Työssä tarkastellaan utopioita tai utopiankaltaisuuden piirteitä aluekehittämisessä.

Jälkistrukturalistista näkökulmaa soveltava tutkimus koostuu aihepiiriä esittelevästä artikkelista, kahdesta utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoja sekä kahdesta tulevaisuuden kunta-aiheista haastatteluaineistoa tarkastelevasta artikkelista. Työn lähtökohtana on utopian perinteinen määritelmä idealisoituna paikkana. Kirjallisuutta ja haastatteluaineistoa käsitteleviä artikkeleita tarkastellaan utopioita jäsentävällä mallilla sekä teorioilla utopian funktioista ja puhetavoista. Aineistoa analysoidaan tulkitsemalla utopia- ja dystopiakirjallisuudesta johdettuja universaaleja kehittämisteemoja utopialajeina sekä asiantuntijoiden puhetapoja alueista ja tulevaisuuden kunnasta.

Aineiston perusteella löydettiin viisi utopialajia. Varsinaisia aitoja utopioita ovat ideaaliutopiat ja aateutopiat. Lisäksi utopialajeina tunnistettiin utopiankaltainen radikaalikuvitteellisuus, institutionaalinen utopiankaltaisuus ja diskurssiutopia. Utopia- ja dystopiakirjallisuuden ideaaliutopiat ja aluekehittämisen puhetapojen diskurssiutopiat näkyvät alueiden kehittämisessä vaihtoehtoisina tulkintoina paikoista ja niiden merkityksistä. Utopiat ovat toivon, kritiikin ja muutosten välineitä, jotka sopivat myös suostutteluun. Ideaaliutopia edustaa kuviteltua realiteeteista irtautumista, joka sopii luovaan ajatteluun edustaen kehittämisen toivottua tai välteltävää lopputulosta. Utopiat tuovat yhteiskunnalliseen keskusteluun vaihtoehtoisuutta. Laajaan ja vaikutusvaltaiseen toimintaan voi sisältyä aateutopioiden piirteitä. Radikaalikuvitteellisuus, institutionaalinen utopiankaltaisuus ja diskurssiutopiat eivät ole varsinaisia utopioita, mutta näkyvät alueyhteisöjen, alueellisten organisaatioiden ja järjestöjen tavoitteissa eri muodoissaan. Radikaalikuvittellisuus hahmottaa rohkeita kaukaisen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Institutionaalinen utopiankaltaisuus merkityksellistää yhteisöllisyyttä idealistisilla piirteillä. Diskurssiutopioilla voidaan vähätellä kehitysideoita, mutta myös edistää niitä ja moniäänistä keskustelua.

This doctoral thesis combines regional studies and utopian studies by exploring interpretations and uses of the idea of utopia in regional development. The most well-known definition of utopia as an idealized place was selected as a starting point. By examining the classics of utopian and dystopian literature, alongside discourses on regional development policy, the study clarifies the role of utopias in today’s society that is characterized by polyphony. Traits of utopias and utopia-likeness in regional development are examined.

The approach of the study is based on post-structuralism. The study consists of a summary and five articles. One article introduces the utopian perspective on regional development policy. Two articles explore the classics of utopian and dystopian literature. The other two articles deal with discourses on future municipalities based on the analysis of data gathered via themed interviews. The data are scrutinized through models and theories categorizing utopias and explaining their functionality and discursive nature. Research material is also analyzed by interpreting universal themes related to development theories and ideas derived from utopian and dystopian literature. The themes are finally defined as utopia types.

Five types of utopias were defined and the following labels applied: 1) ideal utopias and 2) ideology utopias were categorized as true utopias. 3) Radical imagination, 4) institutional utopia-likeness, and 5) discourse utopia were categorized under utopia-likeness. Ideal utopias represented in utopian and dystopian literature, and also discourse utopias, emerge in developing regions, expressing alternative interpretations on places and their meaning. Utopias are tools for hope, critiques, change activators, persuasions, and alternatives. Ideal utopias break away from reality and are intellectual tools to spur creative thinking by visualizing wished for and feared outcomes. Ideology utopias are involved in large-scale and influential activity. They are manifest in the ambitions of regional communities and organizations. Radical imagination explores the possibilities of a far distant future. Institutional utopia-likeness gives functionality and meaning to the community. Finally, discourse utopias are used to both undermine and promote ideas of development and inclusive discussions.