Kunnallisen tilintarkastuksen kehityskaari Ahvenanmaan maakunnassa
Hellberg, Nils Ingmar (2022-02-23)
Hellberg, Nils Ingmar
23.02.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022320634
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022320634
Tiivistelmä
Ahvenanmaan maakunnalla on itsehallinto-oikeus tätä koskevan lainsäädännön mukaisesti. Itsehallintonsa puitteissa maakuntapäivät voivat säätää maakuntalakeja. Tasavallan presidentti voi KKO:n lausunnon saatuaan määrätä maakuntalain raukeamaan pääsääntöisesti tilanteissa, joissa maakuntapäivien katsotaan ylittäneen toimivaltansa. Maakuntapäivien säädös
valtaan kuuluvat mm. kunnallishallintoa koskevat asiat. Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnosta säädettiin ensimmäisen kerran vuonna 1920 annetulla EEItseHallintoL:lla. Tämän jälkeen maakuntapäivät kokoontuivat ensimmäisen kerran vuonna 1922. Vuonna 1951 annettin uusi EItseHallintoL sekä vuonna 1991 nykyisin voimassa oleva ItseHallintoL. Itsehallintolainsäädäntöön on kohdistunut lisäksi eräitä osauudistuksia.
Käsillä oleva tutkimus kuuluu julkisoikeuden alaan. Julkisoikeuteen osana kuuluva hallinto-oikeus sääntelee sekä julkisen vallan käyttöä että julkisyhteisöjen ja yksityisen välisiä suhteita. Hallinto-oikeuteen kuuluvina erityisaloina sekä kunnallisoikeudella että finanssihallinto-oikeudella on keskeinen merkitys maakuntalakien kehitystä tarkasteltaessa. Erityisesti finanssihallinto-oikeus liittyy kuntien varainkäytön valvontaan, jonka tarkastamisesta ja tilivelvollisuuden toteutumisesta huolehtivat kunnan tilintarkastajat. Kunnallisten maakuntalakien elinkaaren eri vaiheiden eli lakien valmistelun, päätöksenteon ja implementoinnin kohdalla maakunnan hallitus vastaa itsehallintoon kuuluvien lakien valmistelusta. Päätösvalta maakuntalain hyväksymisestä kuuluu maakuntapäiville. Tähän liittyy kuitenkin myös edellä mainittu maakuntalakien lainsäädäntövalvonta. Maakuntalakien implementoinnissa tulee huomioida pääsääntöisesti valtakunnan tuomioistuinten lainkäyttö.
Kunnallinen maakuntalainsäädäntö jaotellaan tässä tutkimuksessa neljään eri jaksoon. Vuoden 1920 EEItseHallintoL:n mukaan tasavallan lait ja asetukset jäivät maakunnassa voimaan. Tuolloin voimassa olleeseen kunnalliseen lainsäädäntöön valtakunnan lainsäädännössä tehdyt muutokset tuli hyväksyä myös maakuntapäivillä tullakseen maakunnassa noudatetaviksi. Tämän jälkeen seuranneessa toisessa vuonna 1930 alkaneessa vuoteen 1980 kestäneessä jaksossa säädettiin erilliset maakuntalait sekä maalaiskuntia, Maarianhaminan kaupunkia sekä kuntien yhteistoimintaa varten toisiinsa nähden osin eri aikoina yhden Maarianhaminan kaupunkia koskevan maakuntalain rauetessa tasavallan presidentin päätöksellä. Kyseisen hajanaiseksi muodostuneen ajanjakson jälkeen säädettiin kaikille kuntamuodoille yhteinen maakuntalaki vuonna 1980. Neljännen ajanjakson muodostaa vuonna 1997 säädetty nykyisin voimassa oleva maakuntalaki, jossa uudistettiin kunnan taloushallintoa ja kunnan kirjanpitoa, jotka uudistukset asettivat samalla selkeästi ammatillisia vaatimuksia kunnan tilintarkastajille. Tätä ei kuitenkaan huomioitu maakuntalain tilintarkastajien valintaa koskevissa säännöksissä.
valtaan kuuluvat mm. kunnallishallintoa koskevat asiat. Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnosta säädettiin ensimmäisen kerran vuonna 1920 annetulla EEItseHallintoL:lla. Tämän jälkeen maakuntapäivät kokoontuivat ensimmäisen kerran vuonna 1922. Vuonna 1951 annettin uusi EItseHallintoL sekä vuonna 1991 nykyisin voimassa oleva ItseHallintoL. Itsehallintolainsäädäntöön on kohdistunut lisäksi eräitä osauudistuksia.
Käsillä oleva tutkimus kuuluu julkisoikeuden alaan. Julkisoikeuteen osana kuuluva hallinto-oikeus sääntelee sekä julkisen vallan käyttöä että julkisyhteisöjen ja yksityisen välisiä suhteita. Hallinto-oikeuteen kuuluvina erityisaloina sekä kunnallisoikeudella että finanssihallinto-oikeudella on keskeinen merkitys maakuntalakien kehitystä tarkasteltaessa. Erityisesti finanssihallinto-oikeus liittyy kuntien varainkäytön valvontaan, jonka tarkastamisesta ja tilivelvollisuuden toteutumisesta huolehtivat kunnan tilintarkastajat. Kunnallisten maakuntalakien elinkaaren eri vaiheiden eli lakien valmistelun, päätöksenteon ja implementoinnin kohdalla maakunnan hallitus vastaa itsehallintoon kuuluvien lakien valmistelusta. Päätösvalta maakuntalain hyväksymisestä kuuluu maakuntapäiville. Tähän liittyy kuitenkin myös edellä mainittu maakuntalakien lainsäädäntövalvonta. Maakuntalakien implementoinnissa tulee huomioida pääsääntöisesti valtakunnan tuomioistuinten lainkäyttö.
Kunnallinen maakuntalainsäädäntö jaotellaan tässä tutkimuksessa neljään eri jaksoon. Vuoden 1920 EEItseHallintoL:n mukaan tasavallan lait ja asetukset jäivät maakunnassa voimaan. Tuolloin voimassa olleeseen kunnalliseen lainsäädäntöön valtakunnan lainsäädännössä tehdyt muutokset tuli hyväksyä myös maakuntapäivillä tullakseen maakunnassa noudatetaviksi. Tämän jälkeen seuranneessa toisessa vuonna 1930 alkaneessa vuoteen 1980 kestäneessä jaksossa säädettiin erilliset maakuntalait sekä maalaiskuntia, Maarianhaminan kaupunkia sekä kuntien yhteistoimintaa varten toisiinsa nähden osin eri aikoina yhden Maarianhaminan kaupunkia koskevan maakuntalain rauetessa tasavallan presidentin päätöksellä. Kyseisen hajanaiseksi muodostuneen ajanjakson jälkeen säädettiin kaikille kuntamuodoille yhteinen maakuntalaki vuonna 1980. Neljännen ajanjakson muodostaa vuonna 1997 säädetty nykyisin voimassa oleva maakuntalaki, jossa uudistettiin kunnan taloushallintoa ja kunnan kirjanpitoa, jotka uudistukset asettivat samalla selkeästi ammatillisia vaatimuksia kunnan tilintarkastajille. Tätä ei kuitenkaan huomioitu maakuntalain tilintarkastajien valintaa koskevissa säännöksissä.