Osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksessa huojennettavan omaisuuden määrä ja laatu : Tarkastelussa PerVL 55 §:n tulkintakysymykset

Abstract

Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennusta sovellettaessa yhtiön toiminnan jatkajan verotus kevenee. Säännöksen tarkoituksena on ollut turvata yritystoiminnan jatkuminen yli sukupolvenvaihdoksen. Osakeyhtiömuotoiseen yritykseen liittyy monia erityispiirteitä, jotka vaikuttavat huojennussäännöksen soveltamisedellytysten tulkintaan sekä huojennettavan varallisuuden määrään.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät johtavat osakeyhtiön taseen avaamiseen sukupolvenvaihdoksessa. Osakeyhtiön sukupolvenvaihdoshuojennuksessa huojennuksen perusteena on lähtökohtaisesti osakeyhtiön osakkeen arvo sellaisenaan. Yhtiöiden sijoitusluontoisen varallisuuden määrän kasvaessa keskustelu huojennettavan varallisuuden määrästä ja laadusta on lisääntynyt. Yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta tarkoituksenmukaista ei ole yhtiön sijoitusvarallisuuden laajamittainen huojentaminen sukupolvenvaihdok-sessa. Vuonna 2018 korkein hallinto-oikeus julkaisi ratkaisun, jossa ensimmäistä kertaa yhtiön tase avattiin ja yhtiön varallisuus jaettiin huojennukseen piiriin kuuluvaan sekä huojennuksen ulkopuolelle jäävään varallisuuteen.

Tutkielma on verolainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimus. Oikeusdogmaattisen tutkimuksen tehtävänä on tulkita ja systematisoida voimassa olevan lain sisältöä. Tutkimusaineiston muodostavat perintö- ja lahjaverolainsäädäntö, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut, osakeyhtiöitä ja sukupolvenvaihdoksia käsittelevä oikeuskirjallisuus sekä Verohallinnon ohjeet.

Uuden oikeuskäytännön seurauksena osakeyhtiöiden sukupolvenvaihdoksissa huojennussäännön soveltumisen sekä taseavaukseen ryhtymisen arvioinnissa yhä enemmän huomioita kiinnitetään sukupolvenvaihdoksessa yritystoiminnan luonteeseen sekä jatkajan rooliin. Sukupolvenvaihdoksen soveltamisedellytysten täyttymistä arvioidaan yhä enemmän myös osakeyhtiön toiminnan keskeisten periaatteiden näkökulmasta. Arvioinnissa enenevissä määrin korostetaan myös sukupolvenvaihdoshuojennussäännöksen alkuperäistä tarkoitusta, yhtiön toiminnan jatkuvuuden turvaamista. Nykyään on mahdollista, että yhtiön tase avataan sukupolvenvaihdoshuojennusta soveltaessa. Kynnys taseaukaisun toteuttamiseen on kuitenkin edelleen korkea. Tutkimuksessa selvisi, että taseaukaisu voi tulla kyseeseen lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa yhtiön tasevarallisuudesta suurinta osaa ei voida liittää yritystoimintaan. Yritystoimintaan kuulumattomiksi varoiksi katsotaan todennäköisesti pitkäaikaiset sijoitukset, joita ei odoteta käytettävän elinkeinotoiminnan rahoittamisessa kohtuullisen ajan kuluessa. Päätöstä taseaukaisusta ei kuitenkaan tehdä ainoastaan taseessa olevan varallisuuden perusteella, vaan yhtiön toimintaa, jatkajan roolia sekä siirtyvän varallisuuden tarpeellisuutta elinkeinotoiminnassa arvioidaan kokonaisuutena.