Julkisuusperiaate kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkoistuksissa

Abstract

Kunta voi huolehtia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisvastuusta myös ulkoistamalla palveluja yksityisille toimijoille. Kunnan toiminnassa lähtökohtana on toiminnan julkisuus ja avoimuus, sillä kunnan tavoitteet määräytyvät yleisten ja julkisten intressien mukaan. Yksityisten sosiaali- ja terveysalan toimijoiden toimintaa ohjaavat markkinat, yksityinen intressi ja kilpailu, ja siten tiedon saatavuutta rajaa yksityisyys ja liikesalaisuus. Kunnan viranhaltijan on huomioitava ne keskeiset oikeussuhteet, jotka vaikuttavat viranomaisjulkisuudessa. Julkisuuteen vaikuttaa yksityisen ja viranomaisen välinen suhde eli jokaisen oikeus saada tietoa viranomaiselta. Kunta valvoo yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden laatua, joten kunta tarvitsee myös tietoa yksityisen toiminnasta. Viranomaiset saattavat tarvita myös tietoja toiselta viranomaiselta tehtäviensä suorittamiseen. Lisäksi kunnan toimintakentässä julkisuuteen vaikuttaa yksityisten väliset suhteet, esimerkiksi tilanteessa, jossa kilpailija haluaa saada tietoa ulkoistetun yrityksen toiminnasta. Lisäksi kunnalla olla hallussaan laaja tietovaranto, jonka sisällä julkisuutta säädellään eri tavoin. Kuitenkin julkisuusperiaatteen menettelysäännösten noudattamisessa on ilmennyt puutteita. Julkisuudesta päättää kuitenkin ensivaiheessa virkamies, sitten viranomainen ja viime kädessä hallintotuomioistuin. Menettelysääntöjen noudattamisella on tärkeä merkitys, jotta julkisuusperiaate toteutuu käytännössä. Aihe on ajankohtainen, sillä myös valtioneuvosto on asettanut vuonna 2021 työryhmän koskien julkisuusperiaatteen ajantasaistamista. Tutkimuskysymyksinä on: miten kunnan tulisi huomioida julkisuusperiaate sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkoistuksissa? Entä miten yksittäisen kunnan viranhaltijan tulee huomioida asiakirjojen julkisuus ja salassapito sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkoistuksissa? Miten omavalvonnan valvontavastuu jakautuu eli miten kunta huomioi omavalvonnan toteutumisen? Tutkielma on julkisoikeudellinen ja sijoittuu hallinto-oikeuden, erityisesti sosiaalioikeuden ja kunnallishallinnon alalle. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi eli oikeusdogmatiikka. Se tarkoittaa sen selvittämistä, kuinka tulisi toimia nykyisen oikeusjärjestyksen mukaan. Työssä käsitellään sitä, miten kunnan ja viranomaisen tulisi käsitellä ulkoistukseen liittyviä asiakirjoja nykyisen lainsäädännön mukaan. Tutkielma rakentuu yleisestä yksityiseen: ensin julkisuutta käsitellään kuntatasoisesti (luku 2), sitten yksittäisten asiakirjojen julkisuutta käsitellään viranhaltijatasoisesti (luku 3). Luku neljä käsittelee yrittäjän laatimaa omavalvontasuunnitelmaa, joka tulee pitää julkisesti esillä sekä kunnan roolia valvoa omavalvontasuunnitelman toteutuminen. Tarkoitus on selkeyttää julkisuusperiaatteen toteutumista sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkoistuksissa, jotta viranomainen pystyy toteuttamaan ennakollista oikeusturvaa. Tutkimustulosten perusteella julkisuusperiaatteen toteutuminen vaatii laajempaa uudistamista, sillä esimerkiksi julkisuuslain tietyt säännökset jäävät abstraktille tasolle. Kunnan valvontavastuu on korostunut palveluiden ulkoistuksissa ja kuntien on myös valvottava, että omavalvontasuunnitelma on laadittu asianmukaisesti. Vaikka omavalvonnasta säädetään useammassa säädöksessä, sääntely ei ole kattavaa, ja myös omavalvontasuunnitelman laadun on nähty vaihtelevan. Julkisuusperiaatteen toteutuminen vaatii niin lainsäädännöllisiä muutoksia, kuin kuntien viranhaltijoiden jatkuvaa kouluttautumista, sillä julkisuusperiaatetta soveltavat kaikki viranomaiset tehtävästä riippumatta.