A comparison of heuristic portfolio optimization approaches : Risk parity versus mean-variance optimization

ässä tutkielmassa paneudutaan hierarkkisen riskipariteetti-portfolion ja tavanomaisen käänteisvarianssiin perustuvan riskipariteetti-portfolioiden suorituskykyä sijoitustoiminnassa verrattuna ”Markowitz-tyylin” mukaisesti rakennettuihin kvadraattisesti optimoituihin ”kriittisen linjan algoritmiin” perustuviin portfolioihin. Tämän tutkielman hypoteesi on, että puurakenteeseen perustuvan hierarkkisen klusterointi-tekniikan tuottama riskipariteetti-portfolio on tuottaa suuremmat riskikorjatut tuotot ja johtaa pienempään varojen keskittymiseen portfolion allokaatiossa verrattuna 60/40-portfolioon ja perinteisiin verrokkiportfolioihin, joiden rakentaminen perustuu käänteiseen kovarianssimatriisiin. Portfolioiden rakentamisessa hyödynnetään erilaisia optimointialgoritmeja, jotka on suoritettu Python-ohjelmointikieltä hyödyntäen. Hierarkkisen riskipariteetti-portfolion rakentaminen sisältää myös koneoppimisen elementtejä. Jokainen portfolio koostuu samoista ETF-instrumenteista, joita on viisi erilaista. Kyseiset instrumentit edustavat laajaa allokaatiota eri sektoreille ja omaisuuslajeille. Niiden painotus on kuitenkin erilainen jokaisessa portfoliossa eri lähestymistapojen mukaisesti. Portfolioiden suorituskykyä vertaillaan historialliseen tuottodataan pohjautuvan taustatestauksen sekä Monte Carlo-menetelmän mukaisen algoritmin tuottamien tuloksien kautta. Tämän tutkielman tulokset ovat osittain linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa. Hierarkkinen riskipariteetti-portfolio tarjosi tulosten mukaan pienemmät arvonalentumiset portfoliossa sekä toisiksi suurimman Sharpen luvun minimivarianssiportfolion jälkeen. Klusterointi-algoritmi myös ylipainotti portfolion varoja yksittäiseen instrumenttiin. Molemmat riskipariteetti-portfoliot johtivat kuitenkin aikaisempien tutkimusten mukaisesti korkeisiin riskikorjattuihin tuottoihin sekä alhaiseen volatiliteetin tasoon portfoliossa. Aikaisemmin onkin jo huomattu, että riskipariteettiportfolioihin on suotavaa lisätä vipuvaikutusta futuurisopimuksia hyödyntämällä ja jatkotutkimusta voisikin kohdistaa futuurisopimuksia sisältäviin hierarkkisiin riskipariteetti-portfolioihin ja niiden suorituskykyyn. Sellaisenaan riskipariteetti-portfoliot ovat kuitenkin varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi riskiä karttavien eläkevakuutusyhtiöiden sijoitusstrategiavalikoimaan.