Järjestöt ja yhteistyö muuttuvassa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä
Kangasniemi, Sanna Pauliina (2021)
Kangasniemi, Sanna Pauliina
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021090245032
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021090245032
Tiivistelmä
Sote-uudistuksen toteutuksessa Suomeen perustetaan hyvinvointialueet, joiden yhtenä tehtävänä yhdessä kuntien kanssa on edistää kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Myös järjestöt ovat merkittävä osa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä, joka järjestöjen näkökulmasta tarkoittaa muun muassa oman erityisryhmän edunvalvontaa, osallisuuden vahvistamista sekä ohjausta ja neuvontaa. Suomessa toimii noin 10 600 sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja niissä työskentelee noin 50 000 ihmistä. Järjestöt voivat toimia täysin vapaaehtoisvoimin tai niissä voi olla palkattua työvoimaa, jolloin rahoitus tulee esimerkiksi STEAlta tai palvelutuotannosta. Järjestö voi olla valtakunnallinen, maakunnallinen tai paikallinen toimija.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin järjestöjen näkökulma siihen, miten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisyhteistyö järjestöjen, kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden kesken olisi toimivampi ja mitä toiveita järjestöillä on sote-uudistuksen jälkeen yhteistyöstä. Sote-uudistuksen valmisteluvaiheessa järjestöt saivat jättää lakiesitysluonnokseen lausuntoja, joita tässä tutkimuksessa on tarkasteltu dokumenttianalyysin avulla. Tutkimuskysymyksenä oli, mitä muutoksia järjestöt haluavat sote-lakiesitykseen, jotta yhteistyö kunnan ja hyvinvointialueen kanssa olisi järjestöjen kannalta toimiva ja järjestöjen ääni tulisi kuuluvammaksi. Järjestöjen toiveita yhteistyölle tutkittiin myös haastatteluiden avulla paikallisesti Päijät-Hämeen alueella. Haastatteluiden tavoitteena oli saada selville, mitä vahvuuksia ja heikkouksia järjestöt näkevät omassa toiminnassaan tulevalle yhteistyölle sekä mitä mahdollisuuksia ja uhkia paikalliset järjestöt näkevät sote-uudistuksen jälkeen yhteistyössä kunnan ja hyvinvointialueen kanssa.
Lausunnoissa järjestöt toivovat muun muassa, että järjestöt voisivat olla mukana kunnan hyvinvointisuunnitelman ja -kertomuksen tekemisessä ja että hyvinvointialueille perustettaisiin erillinen järjestöneuvottelukunta. Kumpikaan näistä toiveista ei kuitenkaan toteutunut sote-uudistuksessa. Haastatteluissa järjestöt näkivät yhteistyömahdollisuuksiksi muun muassa vuoropuhelun ja yhteistyörajojen madaltumisen. Toisaalta järjestöt halusivat muistuttaa, että niiden tehtävänä on tukea asiakasta, ei hoitaa. Pelkona oli siis, että sote-uudistuksen myötä järjestöjen toimintaan mukaan tulisi liian huonokuntoisia asiakkaita, joiden auttamiseen järjestöjen resurssit eivät riitä. Järjestöt toivoivat sekä lausuntojen että haastatteluiden mukaan yhteistyön olevan verkostomuotoista, jossa molemmat osapuolet ovat tasaveroisia toimijoita ja yhdessä pyrkivät vaikuttamaan paikalliseen hyvinvointiin. Tämä ei kuitenkaan vastaa järjestöjen perustehtävää, joka on enemmänkin jonkin erityisryhmän edunvalvontaan ja oikeuksiin liittyvää toimintaa. Järjestöjen olisikin siis hyvä tarkastella omaa perustehtäväänsä ja miettiä, miten he yhdistävät erityisryhmien edunvalvonnan ja yhteisen hyvinvoinnin edistämisen.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin järjestöjen näkökulma siihen, miten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisyhteistyö järjestöjen, kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden kesken olisi toimivampi ja mitä toiveita järjestöillä on sote-uudistuksen jälkeen yhteistyöstä. Sote-uudistuksen valmisteluvaiheessa järjestöt saivat jättää lakiesitysluonnokseen lausuntoja, joita tässä tutkimuksessa on tarkasteltu dokumenttianalyysin avulla. Tutkimuskysymyksenä oli, mitä muutoksia järjestöt haluavat sote-lakiesitykseen, jotta yhteistyö kunnan ja hyvinvointialueen kanssa olisi järjestöjen kannalta toimiva ja järjestöjen ääni tulisi kuuluvammaksi. Järjestöjen toiveita yhteistyölle tutkittiin myös haastatteluiden avulla paikallisesti Päijät-Hämeen alueella. Haastatteluiden tavoitteena oli saada selville, mitä vahvuuksia ja heikkouksia järjestöt näkevät omassa toiminnassaan tulevalle yhteistyölle sekä mitä mahdollisuuksia ja uhkia paikalliset järjestöt näkevät sote-uudistuksen jälkeen yhteistyössä kunnan ja hyvinvointialueen kanssa.
Lausunnoissa järjestöt toivovat muun muassa, että järjestöt voisivat olla mukana kunnan hyvinvointisuunnitelman ja -kertomuksen tekemisessä ja että hyvinvointialueille perustettaisiin erillinen järjestöneuvottelukunta. Kumpikaan näistä toiveista ei kuitenkaan toteutunut sote-uudistuksessa. Haastatteluissa järjestöt näkivät yhteistyömahdollisuuksiksi muun muassa vuoropuhelun ja yhteistyörajojen madaltumisen. Toisaalta järjestöt halusivat muistuttaa, että niiden tehtävänä on tukea asiakasta, ei hoitaa. Pelkona oli siis, että sote-uudistuksen myötä järjestöjen toimintaan mukaan tulisi liian huonokuntoisia asiakkaita, joiden auttamiseen järjestöjen resurssit eivät riitä. Järjestöt toivoivat sekä lausuntojen että haastatteluiden mukaan yhteistyön olevan verkostomuotoista, jossa molemmat osapuolet ovat tasaveroisia toimijoita ja yhdessä pyrkivät vaikuttamaan paikalliseen hyvinvointiin. Tämä ei kuitenkaan vastaa järjestöjen perustehtävää, joka on enemmänkin jonkin erityisryhmän edunvalvontaan ja oikeuksiin liittyvää toimintaa. Järjestöjen olisikin siis hyvä tarkastella omaa perustehtäväänsä ja miettiä, miten he yhdistävät erityisryhmien edunvalvonnan ja yhteisen hyvinvoinnin edistämisen.